Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen hyvän ravitsemushoidon varmistamiseksi : Case : palvelutalo Hovila-koti

Abstract

Vajaaravitsemus ja sen riski ovat yleisiä kaikilla ikääntyneillä. Eniten vajaaravitsemuksen riskissä ovat palvelutalon asukkaat ja pitkäaikaishoidossa olevat vanhukset. Hyvällä ravitsemustilalla ylläpidetään vastustuskykyä, toimintakykyä, hyvinvointia, parannetaan elämänlaatua ja nopeutetaan sairauksista toipumista. Laadukkaan ravitsemuksen toteuttaminen osana kokonaishoitoa vaatii monien asioiden huomioimista ja usean eri ammattiryhmän yhteistyötä. Vajaaravitsemusta tulee seuloa kaikilta iäkkäiltä säännöllisesti, jotta riski tunnistettaisiin mahdollisimman varhain ja todettuun vajaaravitsemusriskiin reagoitaisiin viipymättä. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa henkilökunnan ravitsemusosaamista ja -koulutus-tarpeita sekä ympärivuorokautisen hoidon ruokailu- ja ravitsemushoitokäytänteitä. Tulosten pohjalta oli tarkoitus nostaa esiin kehittämis- ja koulutustarpeita sekä suunnitella työpajoissa kehittämistoimia toteutettavaksi käytännössä sekä arvioida niiden toimivuutta. Lisäksi tavoitteena oli organisoida koulutuksen järjestämistä todettujen tarpeiden mukaan. Opinnäytetyö toteutettiin toimintatutkimuksena. Aineiston keruuseen käytettiin Hovila-kodin henkilökunnalle suunnattua strukturoitua kyselyä, johon vastaaminen tapahtui linkin kautta anonyymisti. Kysely lähetettiin 43 työntekijälle, joista 26 (60 %) vastasi. Lisäksi käytettiin Ikääntyneiden ruokasuositus -oppaasta löytyvää ympärivuorokautisen hoidon ravitsemuksen laatukriteerikyselyä, johon henkilökunta keräsi vastaukset osastotasolla kahdesta yksiköstä. Esiin nousseisiin kehittämistarpeisiin suunniteltiin kehittämistoimia moniammatillisesti työpajoissa A3-ongelmanratkaisumenetelmää hyödyntäen. Kyselyyn vastanneista työntekijöistä noin 90 % arvioi osaamisensa ikääntyneiden ravitsemussuositusten, ravitsemushoitosuositusten ja erityisruokavalioiden osalta vähintään kohtalaiseksi. Suurin osa (90 %) koki kuitenkin tarvitsevansa koulutusta edellä mainitusta asioista vähintään jonkin verran. Osaamista mittaavat kysymykset osoittivat henkilökunnan ravitsemusosaamisen olevan riittämätöntä. Ravitsemushoitosuunnitelma puuttui ja ruokailujärjestelyiden toteuttamisessa oli paljon vaihtelua. Vajaaravitsemuksen seulontaa oli tehty alle puolelle asukkaista. Tutkimus osoitti, että henkilökunnan ravitsemusosaamista tulee kehittää, tehdä kattava ravitsemushoitosuunnitelma ja selkeä ohjeistus ruokailujärjestelyiden yhtenäistämiseksi. Työpajojen tuloksena kehitettiin uusia käytäntöjä, joilla saatiin yöpaaston kestoa lyhennettyä. Muiden esille nousseiden kehittämishaasteiden osalta tehtiin suunnitelma niiden toteuttamisen aikatauluista ja vastuista.