Hoitajien valmiudet kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen vanhuspsykiatrian yksikössä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisina vanhuspsykiatrian yksikön hoitajat kokivat omat valmiutensa tunnistaa kaltoin kohdelluksi tulleet potilaat. Kaltoinkohtelun tunnistamisen lisäksi tavoitteena oli selvittää hoitajien valmiuksia kaltoinkohteluun puuttumiseen. Tutkimuksessa selvitettiin myös hoitajien näkemyksiä siitä, miten ikääntyneisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua voitaisiin ennaltaehkäistä.

Tutkimus tehtiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina yhteistyötahona toimineen Satakunnan sairaanhoitopiirin Harjavallan sairaalan vanhuspsykiatrian yksikössä. Haastatteluihin osallistui kuusi vanhuspsykiatrian yksikössä työskentelevää hoitajaa. Haastattelut nauhoitettiin, jonka jälkeen aineisto litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Kaikkiin tutkimuskysymyksiin saatiin vastauksia. Hoitajat kokivat kaltoinkohtelun tunnistamisen ja siihen puuttumisen olevan haasteellinen sekä pitkäkestoinen prosessi. Hoitajien kokemukset kaltoin kohdelluksi tulleiden potilaiden kohtaamisesta olivat vaihtelevia. He kokivat omaavansa valmiuksia kaltoinkohdeltujen potilaiden kohtaamiseen, mutta haastatteluissa tuli esille myös paljon kaltoinkohtelun tunnistamista sekä siihen puuttumista vaikeuttavia tekijöitä. Vaikeuttaviksi tekijöiksi hoitajat kokivat muun muassa potilaan psykiatrisen sairauden ja sen oireet, hoitajan ja potilaan väliset näkemyserot sekä rohkeuden, työmenetelmien ja resurssien puutteet.

Vanhuspsykiatrian yksikön hoitajien näkökulmasta ikääntyneisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua voitaisiin ehkäistä merkittävimmin puuttumalla yhteiskunnan rakenteellisiin epäkohtiin sekä antamalla riittävää tukea omaishoitajille.

Tutkimus tehtiin vanhuspsykiatrian yksikön kehittämistyön tueksi. Hoitajat kokivat omaavansa valmiuksia kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen, mutta kokivat myös tarvetta omien valmiuksiensa tukemiselle sekä kehittämiselle. Johtopäätelmiin perustuen hoitajien valmiuksia tulisi tukea, jotta kaltoinkohtelua voitaisiin tunnistaa entistäkin paremmin.

The purpose of this thesis was to find out how the nursing staff of the geropsychiat-ric unit experiences their own readiness to recognize patients who have been mal-treated. The objective of this thesis was also to investigate the nursing staff’s readi-ness to intervene maltreatment. In this thesis the nursing staffs views about how do they think that elder abuse could be prevented was investigated.

In this qualitative investigation the research method of thematic interviews was used. The interviews were accomplished in teams. The interviews were made in Satakunta health care unit’s Harjavalta hospitals geropsychiatric unit, which also is the coopera-tion partner of this thesis. Six nurses of the geropsychiatric unit took part on the in-terviews. The material of interviews was recorded on a tape. Afterwards the recorded material was transcribed and analysed by using data-based content analysis.

All research questions were answered. The nursing staff experienced that recognizing and intervening elder abuse and maltreatment is challenging and sustained process. The nursing staff have variable experiences about meeting with patients who have been maltreated. The nursing staff experienced that they have the readiness to recog-nize maltreated or abused patients but they also experienced that there were many things what made recognizing and intervening more difficult. These kind of things the nursing staff experienced a patient’s psychiatric disease and its symptoms, differ-ences in between patients and nurses view, lack of methods and resources.

The nursing staff of geropsychiatric unit thought that elder abuse and maltreatment could be prevented by intervening the society’s faults and by giving more support for family caregivers.

This thesis was made for support the geropsychiatric unit’s development strategy. The nursing staff experiences that they have the readiness to recognize and intervene maltreatment but they experienced a need for supporting and developing their readi-ness. Be founded on conclusions the nursing staff’s readiness should be supported more so that elder abuse and maltreatment could be recognized even better.