Hoitajien valmiudet kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen vanhuspsykiatrian yksikössä
Kylänpää, Eva (2014)
Kylänpää, Eva
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501241568
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501241568
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisina vanhuspsykiatrian yksikön hoitajat kokivat omat valmiutensa tunnistaa kaltoin kohdelluksi tulleet potilaat. Kaltoinkohtelun tunnistamisen lisäksi tavoitteena oli selvittää hoitajien valmiuksia kaltoinkohteluun puuttumiseen. Tutkimuksessa selvitettiin myös hoitajien näkemyksiä siitä, miten ikääntyneisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua voitaisiin ennaltaehkäistä.
Tutkimus tehtiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina yhteistyötahona toimineen Satakunnan sairaanhoitopiirin Harjavallan sairaalan vanhuspsykiatrian yksikössä. Haastatteluihin osallistui kuusi vanhuspsykiatrian yksikössä työskentelevää hoitajaa. Haastattelut nauhoitettiin, jonka jälkeen aineisto litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Kaikkiin tutkimuskysymyksiin saatiin vastauksia. Hoitajat kokivat kaltoinkohtelun tunnistamisen ja siihen puuttumisen olevan haasteellinen sekä pitkäkestoinen prosessi. Hoitajien kokemukset kaltoin kohdelluksi tulleiden potilaiden kohtaamisesta olivat vaihtelevia. He kokivat omaavansa valmiuksia kaltoinkohdeltujen potilaiden kohtaamiseen, mutta haastatteluissa tuli esille myös paljon kaltoinkohtelun tunnistamista sekä siihen puuttumista vaikeuttavia tekijöitä. Vaikeuttaviksi tekijöiksi hoitajat kokivat muun muassa potilaan psykiatrisen sairauden ja sen oireet, hoitajan ja potilaan väliset näkemyserot sekä rohkeuden, työmenetelmien ja resurssien puutteet.
Vanhuspsykiatrian yksikön hoitajien näkökulmasta ikääntyneisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua voitaisiin ehkäistä merkittävimmin puuttumalla yhteiskunnan rakenteellisiin epäkohtiin sekä antamalla riittävää tukea omaishoitajille.
Tutkimus tehtiin vanhuspsykiatrian yksikön kehittämistyön tueksi. Hoitajat kokivat omaavansa valmiuksia kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen, mutta kokivat myös tarvetta omien valmiuksiensa tukemiselle sekä kehittämiselle. Johtopäätelmiin perustuen hoitajien valmiuksia tulisi tukea, jotta kaltoinkohtelua voitaisiin tunnistaa entistäkin paremmin.
Tutkimus tehtiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina yhteistyötahona toimineen Satakunnan sairaanhoitopiirin Harjavallan sairaalan vanhuspsykiatrian yksikössä. Haastatteluihin osallistui kuusi vanhuspsykiatrian yksikössä työskentelevää hoitajaa. Haastattelut nauhoitettiin, jonka jälkeen aineisto litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Kaikkiin tutkimuskysymyksiin saatiin vastauksia. Hoitajat kokivat kaltoinkohtelun tunnistamisen ja siihen puuttumisen olevan haasteellinen sekä pitkäkestoinen prosessi. Hoitajien kokemukset kaltoin kohdelluksi tulleiden potilaiden kohtaamisesta olivat vaihtelevia. He kokivat omaavansa valmiuksia kaltoinkohdeltujen potilaiden kohtaamiseen, mutta haastatteluissa tuli esille myös paljon kaltoinkohtelun tunnistamista sekä siihen puuttumista vaikeuttavia tekijöitä. Vaikeuttaviksi tekijöiksi hoitajat kokivat muun muassa potilaan psykiatrisen sairauden ja sen oireet, hoitajan ja potilaan väliset näkemyserot sekä rohkeuden, työmenetelmien ja resurssien puutteet.
Vanhuspsykiatrian yksikön hoitajien näkökulmasta ikääntyneisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua voitaisiin ehkäistä merkittävimmin puuttumalla yhteiskunnan rakenteellisiin epäkohtiin sekä antamalla riittävää tukea omaishoitajille.
Tutkimus tehtiin vanhuspsykiatrian yksikön kehittämistyön tueksi. Hoitajat kokivat omaavansa valmiuksia kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen, mutta kokivat myös tarvetta omien valmiuksiensa tukemiselle sekä kehittämiselle. Johtopäätelmiin perustuen hoitajien valmiuksia tulisi tukea, jotta kaltoinkohtelua voitaisiin tunnistaa entistäkin paremmin.