Virtsan analyysitulosten muutokset 48 tunnin säilytysaikana : virtsan perustutkimukset säilöntäaineellisesta näytteestä

Abstract

Virtsatieinfektiot ovat Suomessa toiseksi yleisimpiä lääkärinhoitoa vaativia tulehdussairauksia. Laboratoriossa analysoitavat virtsanäytteestä tehtävät perustutkimukset ovat lähtökohtana potilaan diagnoosin ja jatkotutkimusten selvittelyssä. Virtsanäytteestä tehtäviä perustutkimuksia ovat virtsan kemiallinen seulonta ja partikkelilaskenta.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, säilyvätkö virtsanäytteet säilöntäaineellisessa vakuumiputkessa analyysikelpoisina näytteen säilytysajan pitkittyessä. Analysoitavat tutkimukset olivat U -KemSeul ja U -Solut. Tarkoituksena oli verrata tuoreen virtsanäytteen analyysituloksia samasta näytteestä sekä 24 että 48 tunnin säilytyksen jälkeen saatuihin analyysituloksiin. Opinnäytetyö tehtiin Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen kliinisen kemian ja mikrobiologian palveluyksikön ehdotuksesta. Näytteet (46 kpl) saatiin Seinäjoen keskussairaalan yhteispäivystyksestä. Ne otettiin boorihappoa sisältäviin näyteputkiin, säilytettiin huoneenlämmössä ja analysoitiin Sysmexin UC-3500 (Fully Automated UrineChemistry Analyzer) ja UF-4000 (Fully Automated Urine Particle Analyzer) -analysaattoreilla.

Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen, vertaileva tutkimus. Vertaamalla saatuja analyysituloksia keskenään saatiin tietoa muutoksista, joita virtsanäytteissä tapahtui eri aikoina. Analyysituloksia tarkasteltiin käytännön merkityksen pohjalta, eli vaikuttivatko muutokset näytteen etenemiseen tutkimusprosessissa.

Opinnäytetyö osoitti, että säilytysajan pitkittyessä analysoitavien näytteiden tuloksissa tapahtuu muutoksia. Useimpien parametrien suhteen ne ovat suurelta osin laskusuuntaisia ja käytännössä marginaalisia. Tästä syystä myös pidempään säilytetty näyte kannattaa analysoida, koska tuloksesta saadaan edelleen suuntaa antavaa tietoa potilaan näytteenottohetken tilanteesta.

Urinary tract infections are the second most common infectious diseases requiring medical treatment in Finland. The basic tests performed on a urine sample are urine chemical screening and particle counting.

The aim of the thesis was to find out how the analytical results of urine samples change over a longer storage period. The analytical results of the fresh urine sample were compared with the results after 24 and 48 hours of storage of the same sample. The thesis was written at the suggestion of the South Ostrobothnia wellbeing services county of Clinical Chemistry and Microbiology Services. The Joint Emergency Department of Seinäjoki Central Hospital provided 46 urine samples in a preservative tube.

Based on the thesis research there were changes in the analyzed samples as the retention period was extended to 48 hours. For most parameters the results are predominantly bearish and likely to be irrelevant in terms of practical relevance.

The analysis results of urine samples change as the storage period is extended. The changes are mainly descending and, in practice, marginal. The results show that samples stored longer should be analyzed as the results provide indicative information about the patient´s situation at the time of sampling.