Tullivelallisuus ja tuontitullivelan syntyperusteet

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin tuontitullivelan käsitettä, tuontitullivelan syntymistä sekä tullivelallisuutta. Koska myös vilpittömän mielen käsitteellä on merkitystä tullivelan syntymiseen ja tullivelallisuuteen, työssä tutkittiin myös vilpittömän mielen määritelmää. Työn ulkopuolelle rajattiin osittain tuontitulliton väliaikainen maahantuonti sekä muut erityismenettelyt.

Työ toteutettiin työnantajaorganisaatiolle, jossa työtä hyödynnetään soveltamisohjeena sekä työtehtäviin perehdyttämisessä. Tullivelka-artiklojen soveltamiseen sekä tullivelallistahojen määrittämiseen voi liittyä erityisesti jälkiverotustilanteissa tiettyjä juridisia tulkintaongelmia, jonka vuoksi aihetta haluttiin tutkia tarkemmin. Oikea tullivelka-artiklan soveltaminen on tärkeää velallisen oikeusturvan kannalta sekä myös itse jälkiverotuspäätöksen voimassa pysymisen vuoksi eri oikeusasteissa. Tullivelka-artiklalla on vaikutusta myös arvonlisäveron kannon toimivaltaan sekä tullivelallistahojen määrittämiseen.

Työ toteutettiin tutkimalla tullivelkaan liittyvää lainsäädäntöä sekä oikeuskirjallisuutta sekä analysoimalla tullivelkaa ja tullivelallisuutta koskevia tuomioistuinten ratkaisuja. Tuomioistuinratkaisut nousivat työssä oleelliseen osaan ja niissä on huomioitu Helsingin hallinto-oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden sekä Euroopan unionin tuomioistuimen antamat ratkaisut. Työn loppupäätelmänä voidaan todeta, että tullivelan syntyartikloilla on selkeät eroavaisuudet, joiden tulkintaa erityisesti unionin tuomioistuimen antamat ratkaisut linjaavat. Oikeuskäytännöstä ilmenee myös velallista koskeva ankara vastuu sekä laaja velallispiiri erityisesti tullilainsäädännön noudattamatta jättämistilanteissa. Myös velallistahot on pyritty unionin lainsäädännössä määrittämään tyhjentävästi. Velallistahojen määrittämisessä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota säännöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaiseen tulkintaan sekä verotuksen oikeudellisten perusteiden osoittamiseen.