Vireystilojen vaikutus läsnäoloon : vireystilat ja dissosiaatio psykofyysisesta näkökulmasta

Abstract

Vireystilamme vaikuttaa kykyymme olla läsnä. Yli- tai alivireydessä kehossamme tapahtuu fysiologisia muutoksia, joiden tarkoitus on auttaa meitä selviytymään hengenvaarallisista tilanteista. Tällöin myös huomiomme kaventuu etsimään uhkia, keskittyminen on vaikeaa ja sosiaalinen yhteys ja kanssakäyminen vaikeutuu. Vireystilan sietoikkunassa sen sijaan toimintakykymme on optimaalinen. Silloin koemme olevamme turvassa ja pystymme luovaan ajatteluun, tietoiseen päätöksentekoon, uteliaisuuteen ja luomaan sosiaalisia yhteyksiä. Tällöin myös keskittymiskykymme on parhaimmillaan ja pystymme havainnoimaan ympäristöämme avoimesti.

Varhaislapsuuden vakavat traumaattiset kokemukset vaikeuttavat vireystilojen säätelyä, jolloin arkielämässä toimimattomat vireystilat kuluttavat energiaa. Vireystiloja on mahdollista säädellä autonomiseen hermostoon vaikuttavilla teoilla: liikkeellä, hengityksellä, kosketuksella ja kylmäaltistuksella.

Toistuvat varhaislapsuuden traumaattiset kokemukset voivat myös altistaa dissosiaatiohäiriöille. Dissosiaatiohäiriön oireita ovat esimerkiksi arkielämää haittaavat epätodellisuuden tuntemukset itsestä tai ympäristöstä sekä muistikatkokset. Dissosiaatiohäiriön oireita helpottavat läsnäoloharjoitukset, maadoitusharjoitukset sekä vireystilojen säätely. Ensisijainen hoitokeino dissosiaatiohäiriöihin on kuitenkin psykoterapia.