Elintarviketeollisuudesta syntyvä marjapuristemassamäärä Suomessa : puolukka, lakka, metsämustikka, pensasmustikka, vadelma, mansikka, mustaherukka, tyrni ja mesimarja

Abstract

Marjojen teollisesta puristuksesta syntyy sivuvirtana puristemassaa, joka sisältää valtaosan marjan siemenistä ja kuorista, ja joka päätyy usein jätteeksi tai eläinten rehuksi. Massaan on sitoutuneena paljon marjojen arvokkaita fenoliyhdisteitä, joita pohjolan arktisissa olosuhteissa kasvaneet kasvit tuottavat erityisen paljon. Jätteeksi päätyvästä sivuvirrasta olisi mahdollista uuttaa talteen arvokkaat ainesosat ja käyttää kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena. Uutteet kasvattaisivat marjojen arvoketjua ja voisivat olla uusi merkittävä vientituote. Työn tilaajana toimi Maa- ja Kotitalousnaiset Itä-Suomi, joka tuottaa yrityspalveluita maaseudun yrityksille erikoisalanaan ruoka ja matkailu. MKN Itä-Suomella on vankkaa hankeosaamista.

Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää puolukan, lakan, metsämustikan, pensasmustikan, vadelman, mansikan, tyrnin, mustaherukan ja mesimarjan puristemassamäärät ja alueellinen sijainti. Lisäksi tavoitteena oli saada tietoa puristemassojen laadusta sekä hyödyntämisestä. Vastaavaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena marjoja puristaville elintarvikeyrityksille. Tutkimuskohteena oli koko perusjoukko. Tutkimuksen tarkoitus oli tuottaa tietoa maaseutuyritysten halukkuudesta marjapuristemassojen myyntiin tai jalostamiseen työn tilaajalle. Lisäksi tulosten oli tarkoitus toimia esiselvityksenä tuleville tutkimuksille, joissa voitaisiin laskea sivuvirtojen sisältämiä uutemääriä.

Tutkimuksen vastausprosentiksi saatiin 26 %, joka oli liian matala yleistettäviin tuloksiin. Vastaamatta jättivät etenkin suurimmat marjojen puristajat. Eniten puristemassaa syntyi puolukasta ja metsämustikasta, mutta molempien marjojen puristemassa jatkojalostettiin 99 %:sti. Eniten jätteeksi päätyvää puristemassaa syntyi mansikasta (n. 92 %). Puolukkaa lukuun ottamatta kaikki massat sisälsivät valtaosan marjan siemenistä. Saantoa parantavia entsyymeitä puristuksessa käytettiin eniten puolukalla, mustikalla ja mansikalla. Yritysten käyttämien marjojen kotimaisuusaste oli korkea.

Kehitysideana esitettiin jatkotutkimusten kohdistamista yrityksiin, josta puristemassaa syntyy vuodessa suuria määriä. Pienillä yrityksillä resurssit ovat rajalliset ja massan laatu vaihtelee, minkä vuoksi sivuvirran jatkojalostus voisi olla haastavaa. Yrityksistä 69 % oli kiinnostunut massan myynnistä. Jatkotutkimuksia tarvittaisiin marjauutteiden markkinaselvityksiin.