Kokonaiskromihapon titrausmenetelmän kehittäminen
Hämäläinen, Pipsa (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024102126598
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024102126598
Tiivistelmä
Toimeksiantajan pintakäsittelylaitoksella on kromihappoallas, josta otetun näytteen kokonaiskromihappopitoisuus analysoidaan säännöllisesti osana prosessin laadunvarmistusta. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin toimeksiantajan ja vertailulaboratorion välisiä eroja kokonais- kromihappoanalyysituloksissa sekä etsittiin mahdollisia syitä niille. Tavoitteena oli parantaa analyysitulosten luotettavuutta toimeksiantajalla, koska näytteiden lähettäminen ulkopuoliseen laboratorioon analysoitavaksi lisää kustannuksia ja aiheuttaa viivettä tulosten saamisessa.
Aluksi työssä määritettiin tekijät, jotka voivat vaikuttaa jodometrisessä titrauksessa kokonaiskromihapon määrään. Tämän perusteella testattiin määrityksessä käytettävä menetelmä ja käytettävien laitteiden toimivuus. Lisäksi tutkittiin näytteiden säilyvyyttä ja titrantin pitoisuutta.
Tutkimuksissa havaittiin analyysimenetelmän olevan toimiva. Näytteiden kokonaiskromihappopitoisuuden todettiin laskevan säilyvyystutkimuksen aikana ja titrantin pitoisuuden poikkeavan valmistajan ilmoittamasta pitoisuudesta. Nämä syyt osaltaan selittävät tulosten välistä eroa toimeksiantajan ja vertailulaboratorion välillä. Tutkimustulosten perusteella määritettiin pintakäsittelylaitokselle uudet sisäiset kokonaiskromihapporajat, joita käyttämällä voidaan analysointi suorittaa omassa laboratoriossa pinnoitteen laadun pysyessä edelleen vaatimusten mukaisena.
Aluksi työssä määritettiin tekijät, jotka voivat vaikuttaa jodometrisessä titrauksessa kokonaiskromihapon määrään. Tämän perusteella testattiin määrityksessä käytettävä menetelmä ja käytettävien laitteiden toimivuus. Lisäksi tutkittiin näytteiden säilyvyyttä ja titrantin pitoisuutta.
Tutkimuksissa havaittiin analyysimenetelmän olevan toimiva. Näytteiden kokonaiskromihappopitoisuuden todettiin laskevan säilyvyystutkimuksen aikana ja titrantin pitoisuuden poikkeavan valmistajan ilmoittamasta pitoisuudesta. Nämä syyt osaltaan selittävät tulosten välistä eroa toimeksiantajan ja vertailulaboratorion välillä. Tutkimustulosten perusteella määritettiin pintakäsittelylaitokselle uudet sisäiset kokonaiskromihapporajat, joita käyttämällä voidaan analysointi suorittaa omassa laboratoriossa pinnoitteen laadun pysyessä edelleen vaatimusten mukaisena.