Kirjasto ja varhaiskasvatuksen kirjallisuuskasvatus : ääneen lukemisen merkitys pienelle lapselle

Abstract

Lapselle ääneen lukeminen on hyväksi lapsen kehitykselle monin eri tavoin ja kirjallisuudesta lapsella on mahdollisuus oppia uusia, jopa arjessa pois jääviä asioita, lapsen tasoisesti. Lukemisen yhteydessä aikuisen mukaan tuoma lisäpuhe on keskeisessä asemassa ja kirjallisuus antaa työkaluja käsitellä lapsen elämässä tapatuvia tapahtumia ja auttaa ymmärtämään ympäröivää maailmaa.

Tässä opinnäytetyössä käsitellään ensin teoriapohjaisesti ääneen lukemisen tärkeyttä eri lähteiden pohjalta, puredutaan varhaiskasvatuksessa tehtävään kirjallisuuskasvatukseen ja varhaiskasvatuksen rooliin lasten tuomisessa kirjallisuuden pariin sekä tuodaan ilmi kirjaston tärkeää roolia lukemaan innostamisessa.

Työn myöhemmissä osissa käsittellään kirjaston ja varhaiskasvatuksen yhteistyötä kirjallisuuskasvatuksen tuomisessa lasten arkeen ja ääneen lukemisen tärkeyttä. Työn luonteeseen sopien tutkimusmenetelmäksi valikoitui havainnointi. Tämän opinnäytetyön tarkkailun pääkohderyhmänä ovat alle 3-vuotiaat lapset ja heidän varhaiskasvatusryhmät ja heille tarjotut yhteistyömahdollisuudet. Havainnointi suoritettiin päiväkodilla alle 3-vuotiaiden lorutteluhetkellä, jonka piti Järvenpään kirjaston työntekijä. Havainnoinnin kohteena oli loruttelijan ja lapsien vuorovaikutus ja lasten reaktiot. Tuloksista voi päätellä, että myös varhaiskasvatuksen pienimmille voi järjestää kirjallisuuskasvatukseen liittyvää ja siihen rohkaisevaa toimintaa.