Sosiaaliturvajärjestelmä osallisuuden tuottajana : sosiaaliturvauudistuksen kynnyksellä

Abstract

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on ehkä historiansa suurimman remontin edessä. Valmisteleva työ sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseksi on jo käynnissä. Onkin aiheellista pyrkiä tuomaan kuuluviin myös heidän ääntänsä, joiden henkilökohtainen talous on sosiaalietuuksista riippuvainen. Sosiaalityö on myös sosiaalipoliittista työtä, ja näin ollen jokaisella sosiaalialalla työskentelevällä on velvollisuus ottaa osaa keskusteluun. Teoriaosuudessa perehdytään nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän syntyyn, sillä se osaltaan selittää, miksi nykyinen järjestelmä on niin monimutkainen. Lisäksi käsitellään muita nykyjärjestelmän epäkohtia. Perehdytään myös osallisuuden ja hyvinvointivaltiomallin käsitteisiin sekä luodaan katsaus siihen, millaisesta osasta väestöä puhutaan, kun puhutaan henkilöistä, joilla on akuutti tarve tai erittäin mahdollinen tarve turvautua sosiaalietuuksiin. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastateltaviksi valikoitui henkilöitä, joiden talous on tällä hetkellä sosiaalietuuksien varassa tai talous on ollut etuuksien varassa viimeisen vuoden aikana. Haastattelut nauhoitettiin, jonka jälkeen ne litteroitiin. Aineiston analysointitavaksi valittiin teemoittelu. Tulokset esitettiin neliosalliseksi jaetun osallisuusindikaattorin läpi katsottuna. Saatujen tulosten mukaan nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä on seikkoja, jotka tuottavat osallisuuden kokemusta, sekä seikkoja, jotka heikentävät osallisuuden kokemusta. Tulokset kuitenkin painottuivat seikkoihin, jotka heikensivät osallisuuden kokemusta. Näin ollen sosiaaliturvajärjestelmäuudistusta pohdittaessa olisikin syytä keskittyä siihen, mitkä mekanismit voisivat olla osallisuuden kokemusta vahvistavia. Itse uudistukselle asetetut tavoitteet ovat täyttyessään osallisuutta edistäviä. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten hyvin uudistuksen tavoitteet pystytään täyttämään tämänhetkisessä poliittisessa ympäristössä. Tällä hetkellä uutisointi on keskittynyt leikkauksiin, jotka heikentävät ihmisten taloudellisia resursseja. Voidaan ehkä ajatella, että niukemmilla resursseilla on myös vaikeampi tuottaa osallisuuden kokemusta, oli kyse siten henkilöstä itsestään tai yhteiskuntamme roolista osallisuuden kokemuksen tuottajana.