Vanhempien osallisuus kasvatusyhteistyössä : poliittinen ja sosiaalinen osallisuus varhaiskasvatuksessa
Lehtimäki, Heidi; Martikainen, Jenna (2024)
Lehtimäki, Heidi
Martikainen, Jenna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024110427296
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024110427296
Tiivistelmä
Varhaiskasvatus on oma yhteisönsä, jossa lasten osallisuus voi toteutua vain, kun aikuiset ovat myös osallisia ja ottavat vastuuta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vanhempien osallisuuden merkitystä varhaiskasvatuksen kasvatusyhteistyössä. Opinnäytetyössä selvitettiin sosiaalisen ja poliittisen osallisuuden toteutumista vanhempien näkökulmasta. Osallisuuden tarkastelun yhteydessä tuotiin esille vanhempien kokemuksia, tarpeita ja toiveita, jotka liittyivät kasvatusyhteistyöhön. Tavoitteena oli herättää vanhempien ja varhaiskasvattajien välistä keskustelua.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisesti täytettävän kyselylomakkeen avulla kahden Tampereen kaupungin päiväkodin vanhemmilta. Kyselyyn vastasi 20 vanhempaa. Analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisältöanalyysi.
Tulosten mukaan kasvatusyhteistyö on merkityksellistä varhaiskasvatuksessa. Yhteistyö koettiin pääosin sujuvaksi, ja sen molemminpuolinen tärkeys tunnistettiin. Myös erilaisia kokemuksia tuli esille. Kasvatusyhteistyötä koskevissa tuloksissa nousivat esille ammatilliseen työotteeseen, yhteishenkeen sekä varhaiskasvatuksen aloittamiseen liittyvät teemat. Vanhemmat arvostivat varhaiskasvattajien ammatillisuutta ja yhteistyötaitoja. Kokemukset osallisuudesta olivat pääosin positiivisia. Vanhemmat tekivät kasvatusyhteistyön edistämiseksi konkreettisia ehdotuksia, kuten koko henkilökunnan esittelyä sekä liivien tai nauhojen käyttämistä hakutilanteissa.
Tulosten perusteella vanhemmat pitävät kasvatusyhteistyötä varhaiskasvatuksessa molemmille osapuolille tärkeänä. Sen toteutumisessa on kuitenkin kehitettävää, erityisesti tiedonkulun ja vaikuttamismahdollisuuksien osalta. Tulosten perusteella vanhemmat eivät ole tietoisia omista vaikuttamismahdollisuuksistaan varhaiskasvatuksessa. Kasvatusyhteistyö on molemminpuolisesti tärkeää, ja vanhemmat ajattelevat sen onnistuvan parhaiten, kun he saavat riittävästi tietoa lapsen arjesta. Päivittäiset kohtaamiset henkilökunnan kanssa koettiin kuitenkin usein kiireisinä ja pintapuolisina, mikä voi heikentää vanhempien osallisuuden tunnetta. Jatkotutkimuksena voisi selvittää varhaiskasvattajien näkemyksiä osallisuuden edistämisestä. Vanhemmille voisi lisäksi kehittää oppaan heidän oikeuksistaan ja vaikuttamismahdollisuuksistaan varhaiskasvatuksessa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisesti täytettävän kyselylomakkeen avulla kahden Tampereen kaupungin päiväkodin vanhemmilta. Kyselyyn vastasi 20 vanhempaa. Analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisältöanalyysi.
Tulosten mukaan kasvatusyhteistyö on merkityksellistä varhaiskasvatuksessa. Yhteistyö koettiin pääosin sujuvaksi, ja sen molemminpuolinen tärkeys tunnistettiin. Myös erilaisia kokemuksia tuli esille. Kasvatusyhteistyötä koskevissa tuloksissa nousivat esille ammatilliseen työotteeseen, yhteishenkeen sekä varhaiskasvatuksen aloittamiseen liittyvät teemat. Vanhemmat arvostivat varhaiskasvattajien ammatillisuutta ja yhteistyötaitoja. Kokemukset osallisuudesta olivat pääosin positiivisia. Vanhemmat tekivät kasvatusyhteistyön edistämiseksi konkreettisia ehdotuksia, kuten koko henkilökunnan esittelyä sekä liivien tai nauhojen käyttämistä hakutilanteissa.
Tulosten perusteella vanhemmat pitävät kasvatusyhteistyötä varhaiskasvatuksessa molemmille osapuolille tärkeänä. Sen toteutumisessa on kuitenkin kehitettävää, erityisesti tiedonkulun ja vaikuttamismahdollisuuksien osalta. Tulosten perusteella vanhemmat eivät ole tietoisia omista vaikuttamismahdollisuuksistaan varhaiskasvatuksessa. Kasvatusyhteistyö on molemminpuolisesti tärkeää, ja vanhemmat ajattelevat sen onnistuvan parhaiten, kun he saavat riittävästi tietoa lapsen arjesta. Päivittäiset kohtaamiset henkilökunnan kanssa koettiin kuitenkin usein kiireisinä ja pintapuolisina, mikä voi heikentää vanhempien osallisuuden tunnetta. Jatkotutkimuksena voisi selvittää varhaiskasvattajien näkemyksiä osallisuuden edistämisestä. Vanhemmille voisi lisäksi kehittää oppaan heidän oikeuksistaan ja vaikuttamismahdollisuuksistaan varhaiskasvatuksessa.