Viherkesannoinnin vaikutus maaperäeliöstöön omenatarhassa

Abstract

Omenanviljely on keskittynyt hillittykasvuisiin omenapuihin koko 2000-luvun ajan. Hehtaarille mahtuu paljon puita (2000 – 2500 kpl), jotka tuottavat pääsääntöisesti ensiluokkaista ja tasakokoista omenaa. Pienijuuriset, tuettavat puut ovat kuitenkin herkempiä ulkoisten tekijöiden vaikutuksille. Hyvinvoivassa ja kuohkeassa, eliöperältään rikkaassa maassa omenapuiden taimet lähtevät tehokkaasti kasvamaan ja ovat näin vastustuskykyisempiä herbivoreille ja patogeeneille. Kun maa on kuohkeaa, lierojakin on paljon. Lierot ovat tehokkaita maanmuokkaajia ja ne luovat ravintorikkaan ympäristön muille maaperäeliöstöille. Paljon tutkitun Apple replant desease (ARD)-oireita ovat kitukasvuisuus ja juurten heikko kasvu. Oireet ilmenevät vanhaan omenatarhaan istutetuissa omenapuissa. Sitä aiheuttavat sukkulamadot ja sienipatogeenit yhdessä. Ammattiopisto Livia Tuorlan koulutilalla alkoi omenatarhan uudistus keväällä 2023. Uusittavalla, keväällä 2026 istutettavalla alalla maaperä oli tiivistä ja orgaaninen aines oli käytetty loppuun 20 vuoden omenaviljelyn jälkeen. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka ruis ja nurmi viherkesantokasvina vaikuttavat maaperäeliöstöön. Syväjuurisen rukiin allelopaattisen vaikutuksen, sekä nurmen laajan pintajuurten yhdistelmällä tutkittiin, miten ne ehtivät vaikuttaa maaperään yhden vuoden aikana. Uudisalan tuloksia verrattiin vielä olemassa oleviin omenapuuriveihin. Tuloksena lierojen yksilömäärä lisääntyi viherkesantoalalla, sukkulamatojen yksilömäärä väheni, toisaalta sienipatogeenien määrä nousi. Erilaisten maaperäeliöiden esiintymisiin vaikuttivat myös valloilla oleva sääolosuhde. Sateinen syksy ja kuiva kevät toivat vaihtelua tuloksiin. Lopputuloksena maa-analyysien tuloksissa mitatut arvot (pH, johtoluku ja KVK) muuttuivat omenan tuotannon kannalta hyvään suuntaan. Maaperästä löytyi muovia, eniten uudisalalta, jossa katemuovia oli jouduttu kiskomaan pois puiden karsinnan yhteydessä. Manner-Suomen isoilta omenanviljelijöiltä kysyttiin, minkälaisia kesantotoimia heillä on ollut käytössä. Viljelijöiden käyttämät kesantoajat vaihtelivat 0 - 10 vuoden välillä. Uusissa omenapuissa oli todettu kasvuun lähdön vaikeuksia, jos paikalla oli aikaisemmin kasvatettu omenapuita. Kuitenkaan taloudellisuuden ei koettu vaikuttavan kesannoinnin pituuteen. Omenatarhan uudistaminen maksaa noin 60 000 € / ha. Summaan sisältyy myös työn tekemisen kustannukset. Kun viherkesannointi on tehokas, se mahdollistaa maan nopeamman uudelleenistutuksen. Viherkesannointikasvit kannattaa valita sen mukaan, mihin asioihin tarvitaan korjausta, esimerkiksi maan kuohkeuttamiseen, orgaanisen aineksen lisäämiseen tai maaperän puhdistukseen.

Avainsanat Omenanviljely, sukkulamadot, lierot, patogeenit, perustamiskustannukset Sivut 38 sivua ja liitteitä 14 sivua