Resilienssin merkitys sairaanhoitajan työssä

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee resilienssiä hoitotyössä sairaanhoitajan näkökulmasta työhyvinvointi ja työssä jaksaminen huomioon ottaen. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tavoitteena oli terveydenhuollon ammattilaisten oman resilienssin tiedostaminen ja tietoisuuden lisääminen sekä puheeksi ottaminen työyhteisössä.

Tutkimuksia aiheesta on tehty ulkomailla runsaasti varsinkin COVID-19-pandemian aikaan, mutta vasta vähän Suomessa. Aineistoon on valikoitunut 12 tutkimusta, joista viisi on englanninkielisiä. Aineistoa on kerätty systemaattisella tiedonhaulla ja analysoitu induktiivisesti sisällönanalyysiä apuna käyttäen. Sisällönanalyysi on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimustapa.

Työpäivänsä aikana sairaanhoitaja tarvitsee resilienssin tuomaa sietokykyä kuormittaviin tilanteisiin, jotta kykenee työpäiväänsä jatkamaan. On osoitettu, että sairaanhoitajien resilienssi ei synny pelkästään yksilössä itsessään vaan myös ulkoiset tekijät vaikuttajat sen syntyyn. Yksilön resilienssi on enimmäkseen sidoksissa persoonallisuuteen ja stressiltä suojaaviin tekijöihin. Se rakentuu sosiaalisen lähipiirin, yhteisön ja yhteiskunnan vaikutuksesta. Jatkuva paine hoitotyössä, negatiiviset tunteet, työn järjestelyyn liittyvät ongelmat, tietotulva, resurssien vähyys, liiallinen työmäärä ja vähäinen lähijohtajan sekä vähäinen työyhteisön tuki ovat resilienssiä heikentäviä tekijöitä. Resilienssiä suojelevia tekijöitä ovat itsensä kehittäminen, ammattiylpeys, itsesäätely ja tuki kotona sekä työyhteisössä.