Kunniaan liittyvä väkivalta terveydenhuollossa : toimintaohje terveydenhuollon henkilöstölle

Abstract

Suomi on ratifioinut Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin sopimus), joka velvoittaa Suomea toimimaan pitkäjänteisesti ja koordinoidusti naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi sekä sukupuolittuneen väkivallan vähentämiseksi. Tästä huolimatta tutkimukset osoittavat, että kunniaan liittyvä väkivalta tunnistetaan Suomessa heikosti. Tiedetään, että se on monimuotoinen ja vaikeasti tunnistettavissa oleva ilmiö, siksi ammattilaisten tietoisuuden lisääminen kunniaan liittyvästä väkivallasta on tärkeää.

Opinnäytetyö toteutettiin ryhmähaastatteluna kunniaan liittyvän väkivallan vastaisen työn asiantuntijoille (n=7) ja haastatteluaineiston analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Aineistosta nousi esille neljä pääteemaa sekä useita alateemoja.

Asiantuntijat määrittelivät kunniaan liittyvän väkivallan yhteisöllisenä väkivaltana, jonka taustalla on pyrkimys suojella tai palauttaa koettua kunniaa tai estää maineen menetys. Se ei ole sidoksissa mihinkään kulttuuriin, uskontoon tai väestöryhmään, useimmiten sitä esiintyy kulttuureissa, jossa on tiettyjä sosiaalisia ja moraalisia normeja, joita yhteisön jäsenen odotetaan noudattavan. Kunniaan liittyvään väkivaltaan saattaa johtaa tilanne, jossa epäillään henkilön rikkoneen näitä sääntöjä. Väkivallan tekoon tai sen tukemiseen osallistuu tavallisesti perheen lisäksi koko yhteisö. Kunniaan liittyvä väkivalta kohdistuu useimmiten naisiin ja tyttöihin, mutta myös miehet ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat henkilöt voivat olla sen kohteena. Kunniaan liittyvää väkivaltaa esiintyy monessa muodossa, mutta useimmiten se on henkistä väkivaltaa, kuten kontrollointia ja rajoittamista. Se voi myös olla fyysistä, seksuaalista, digitaalista tai taloudellista väkivaltaa. Myös avioliittoon pakottaminen sekä tyttöjen sukuelinten silpominen ovat osa kunniaan liittyvän väkivallan ilmenemistä.