Puheeksioton ja mini-intervention toteutuminen perusterveyden-huollossa Kymenlaakson hyvinvointialueella; kysely vastaanotto-palvelujen ja suun terveydenhuollon työntekijöille

Abstract

Päihteiden käytön ja haitallisen rahapelaamisen varhainen tunnistaminen kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on erittäin tärkeää, jotta yksilön sekä yhteiskunnan kannalta erittäin haitallisia päihde- ja rahapeliongelmia saataisiin vähennettyä. Päihteiden käytön tai haitallisen rahapelaamisen haittojen ehkäisyssä ja vähentämisessä puheeksioton ja mini-intervention on todettu olevan tehokkaimpia keinoja. Perusterveydenhuollolla nähdään olevan tässä keskeinen rooli. Puheeksioton ja mini-intervention esteitä on tutkimusten mukaan lukuisia niin yksilötasolla kuin yksikön toiminnan, palvelujärjestelmän ja yhteisönkin tasolla.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uutta hyödynnettävää tietoa varhaisen tunnistamisen ja puheeksioton edellytyksistä sekä kehityskohteista perusterveydenhuollon tasolla Kymenlaakson hyvinvointialueella. Tarkoituksena oli kuvata perusterveydenhuollossa tapahtuvaa päihteiden käytön sekä haitallisen rahapelaamisen puheeksioton ja mini-interventioiden toteutumista sekä sen esteitä ja edistäviä tekijöitä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta. Kohderyhmänä oli Kymenlaakson hyvinvointialueen perusterveydenhuollon vastaanottopalvelujen ja suun terveydenhuollon työntekijät (n = 32). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Tulokset osoittavat, että jokaisen potilaan käynnillä päihteitä otettiin melko harvoin puheeksi, rahapelaamista ei ollenkaan. Mini-interventioista osa, kuten tiedon antaminen haitoista, toteutui hyvin. Vähiten toteutui seurannasta sopiminen potilaan kanssa. Päihteiden käytön kartoitukseen käytettiin erillistä mittaria eniten alkoholin kohdalla (AUDIT) nuorempien työntekijöiden ollessa tässä aktiivisimpia. Osa työntekijöistä ei ottanut rahapelaamista puheeksi ollenkaan vastaanottokäynneillä. Suurimpana esteenä puheeksiottojen toteutumiselle pidettiin ajan puutetta. Merkittävimpinä edistävinä tekijöinä nähtiin potilaiden itse täyttämät kartoituskyselyt sekä ehkäisevän päihdetyön omaksuminen osaksi omaa työtä. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kokeneemmat työntekijät näkevät jonkin verran vähemmän keinoja edistää puheeksiottoja. Puheeksiottojen ja mini-interventioiden määrää voitaisiin saada lisättyä kouluttamalla henkilöstöä ja muokkaamalla yksikön toimintakulttuuria sekä ottamalla käyttöön potilaiden itse ennakkoon täyttämät kartoituskyselyt osana rutiinikäyntejä.