Kuuntelijasta keskustelijaksi : lasten osallisuuden kehittäminen päiväkotiryhmässä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää varhaiskasvattajien näkemyksiä lasten osallisuudesta päiväkodin 3–6-vuotiaiden ryhmässä sekä kehittää toimintaa suuntaan, jossa lapsen osallisuus muodostuisi luontaiseksi osaksi ryhmän toimintakulttuuria jääden elämään myös opinnäytetyöprojektin päätyttyä.

Opinnäytetyön teoriaosuus pohjautui lapsen osallisuus käsitteen avaamiseen sekä osallisuuden eri tasomallien esittelyyn. Työn tutkimusosuus suoritettiin kvalitatiivisena toimintatutkimuksena kevätkaudella 2014, ja sen konkreettinen toteutusvaihe ryhmässä kesti kolme kuukautta. Tutkimusaineistoa kerättiin järjestämällä työntekijöille kaksi ryhmähaastattelua, joista ensimmäinen samalla käynnisti projektin. Haastattelussa nousi esiin idea lasten kanssa yhdessä suunniteltavasta ja toteutettavasta kevätjuhlasta. Lapset ehdottivat kevätjuhlan yhdeksi ohjelmanumeroksi näytelmää. Näytelmäprojektista muodostuikin toimintatutkimuksen ydin, jonka yhteyteen lasten osallisuus rakentui. Projektin päätyttyä työntekijöille järjestettiin vielä loppuhaastattelu, joka toteutettiin ensimmäisen haastattelun teemoja mukaillen.

Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysissä esiin nousi lapsen osallisuutta rajoittavina tekijöinä erityisesti henkilökuntavajaus, lasten kuuleminen yksilöllisesti sekä päivärytmin asettamat haasteet. Myös uudenlaisen toimintatavan koettiin vaativan opettelua sekä aikuisilta että lapsilta. Henkilökunnan asenteet nähtiin seikkana, joka voi rajoittaa lasten osallisuutta, mutta samalla tiedostettiin, että kyseenalaistamalla niin ryhmässä vallitsevia rutiineja kuin myös omaa ajattelutapaa, voidaan lapsen osallisuutta kehittää.

Suurin vaikutus lapsen osallisuuden edistämiseen pyrkivällä opinnäytetyöllä olikin aikuisten ajattelutavan muuttamisessa suuntaan, jossa työtä reflektoidaan päivittäin, pohtien arjen tilanteita lasten osallisuuden näkökulmasta. Tulevaisuudessa tämä on se perusta, jota kehittämällä lasten osallisuutta voitaisiin vielä entisestään vahvistaa. Myös pienryhmätoimintaa lisäämällä olisi mahdollista saada lasten näkemyksiä paremmin esiin, jolloin kaikkien ääni saataisiin kuuluviin.

The objective of the study was to establish the early childhood educators’ views on children´s participation in the kindergarten group of children aged 3-6, and to develop operation to the direction in which a child's participation would become a natural part of the operation culture of the group also after the study.

The theoretical part of thesis is based on the elaboration of the concept of participation and on introducing different pathways to participation. The study was conducted in spring 2014 as a qualitative action research and its concrete realization stage in the group lasted three months. The data were collected using two group interviews of which the first one at the same time started a project concretely. An idea of spring festival which could be planned and organised together with children emerged in the interview. Children suggested that a drama could be one act in the festival. The drama project formed the core of the action research on which the participation was based. The data were content-analysed.

The results showed that especially the shortage of staff, acknowledging children individually as well as challenges set by daily rhythm restricted the children’s participation. The new method required learning both from adults and children. The attitudes of the staff were seen as a point which can restrict the children's participation but at the same time it was realized that by questioning the routines which dominate in the group as well as one’s own way of thinking it is possible to develop a child's participation.

The most considerable influence of this study was that workers changed their mindset. They reflect on their work daily by contemplating various situations from the viewpoint of children’s participation. In the future this will be the basis the development of which could improve children’s participation further. It would be possible to expose children's views better by increasing small group activities so that everybody’s voice can be made heard.