Kokoveren käyttö hätäverenä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka käsittelee kokoveren käyttöä hätäverenä, sen hyötyjä ja mahdollisia riskejä. Tavoitteena oli tehdä kattava, mutta tiivis ja johdonmukainen tuotos rajattujen tutkimusartikkelien pohjalta. Tutkimusartikkelit haettiin kolmesta eri tietokannasta. Artikkeleina käytettiin ajankohtaisia kotimaisia sekä kansainvälisiä lähteitä. Opinnäytetyö on tehty Tampereen ammattikorkeakoululle, ja siitä voivat hyötyä kaikki aiheesta kiinnostuneet, niin maallikot kuin sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset.

Verenhukkaan menehtyminen on traumapotilaiden yleisin kuolinsyy. Nopea hätäverensiirto on hengen pelastava toimenpide. Kokoveren käyttö verenvuodon hoidossa on vanha käytäntö, jonka alkuperä on sotilaslääketieteessä ensimmäisen maailmansodan aikana. 1960-luvulla siirryttiin kuitenkin vähitellen verikomponenttien käyttöön trauman hoidossa. Nykyinen traumapotilaiden hoitostrategia korostaa tasapainoisen verensiirron merkitystä. Kokoverta siirtämällä komponentit ovat fysiologisessa tasapainossa.

Kokoverestä saadut kokemukset ja tutkimukset sotilaskentillä ovat saaneet tutkijat kiinnostumaan kokoverestä uudelleen. Tutkimuksia on maailmanlaajuisesti meneillään paljon. Vielä ei ole kuitenkaan tarpeeksi tutkimustietoa kokoveren tai komponenttien paremmuudesta. Alustavasti kokoverellä olisi ensihoidon käytössä paljon hyötyjä.

Kirjallisuuskatsauksen tuloksissa nousivat esille tietyt faktat: kokoveren logistiset ja hemostaattiset hyödyt, yksinkertaisempi verensiirto, korkeampi hematokriitti sekä edullisuus. Haasteina olivat puutteelliset tutkimukset ja tulokset kokoveren tehosta ja vaikuttavuudesta. Protokollasta toiseen siirtyminen vaatii tulevaisuuden tutkimuksia.

Hemorrhage is the most common cause of death on trauma patients. Emergency transfusion is a life-saving procedure where time is vitally important. The use of whole blood is an old practice; it was used from the First World War to the 1960s when it was replaced by component therapy. The recent trauma patient treatment strategy highlights balanced transfusion. By transfusing whole blood, the components are in physiological balance.

Investigations in the military field have increased researchers' attention back to whole blood. There are many ongoing studies worldwide but there is still insufficient evidence on the superiority of whole blood versus components. Initial findings indicate that the use of whole blood would be beneficial, especially in emergency care.

The purpose of this thesis was to write a compact and coherent descriptive literature review about the use of whole blood as emergency blood. The objective was to collect information about the benefits and possible risks of the whole blood using limited information research. Finnish and international articles were used.

The results of this review suggest that the whole blood has more advantages than disadvantages. Whole blood has hemostatic and logistic benefits, and the transfusion is simpler. There are a few difficulties like the change from the current protocol to a new one, and insufficient studies about effectiveness and efficacy of whole blood. Future research is needed to ensure the advantages of whole blood because clinical outcomes over component therapy are limited.