Edukaatiota ja liikuntaa nivelrikon hoitoon : potilasedukaation ja terapeuttisen harjoittelun vaikutus polven ja lonkan nivelrikkoa sairastavien koettuun kipuun, fyysiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun

Abstract

Polven ja lonkan nivelrikkoa sairastavien määrän ennustetaan lisääntyvän huomattavasti tulevien vuosien aikana. Nivelrikkoon ei ole parantavaa tai sen etenemistä ehkäisevää lääkettä saatavilla, joten nivelrikkopotilaat tulevat usein tarvitsemaan tekonivelleikkauksen nivelrikon edetessä. Nivelrikon konservatiivisella hoidolla voidaan viivyttää leikkaushoitoon päätymistä. Konservatiivisena hoitona suositellaan terapeuttista harjoittelua, potilaiden edukaatiota ja tarvittaessa painonpudotusta. Tämänhetkisen tiedon mukaan vain puolet nivelrikkopotilaista ohjataan konservatiiviseen hoitoon. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa potilasedukaation ja terapeuttisen harjoittelun tutkitusta vaikutuksesta polvi- ja lonkkanivelrikkopotilaiden koettuun kipuun, fyysiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten kuuden viikon aikana toteutettava terapeuttinen harjoittelu ja edukaatiivinen interventiojakso polvi- ja lonkkanivelrikkopotilaille vaikuttaa kohderyhmän koettuun kipuun, fyysiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena interventiotutkimuksena. Tutkimuksen interventioon osallistui 10 henkilöä, joilla oli diagnosoitu polven, lonkan tai molempien nivelrikko. Kaikki kohdehenkilöt osallistuivat alku- ja loppumittauksiin. Aineistonkeruumenetelminä kivun, fyysisen toimintakyvyn ja elämänlaadun osalta käytettiin KOOS-, HOOS- ja EQ 5D-5L-kyselylomakkeita, VAS-kipujanaa sekä toiminnallisia testejä 40 m kävelytesti, 30 s tuolilta ylösnousu-testi ja porrastesti. Testien tuloksista analysoitiin keskiarvo ja keskihajonta. Tuloksia verrattiin alku- ja loppumittausten välillä. Edukaatioluennolla ja ohjatulla harjoittelulla kahdesti viikossa kuuden viikon ajan todettiin positiivisia vaikutuksia polvi- ja lonkkanivelrikkopotilaiden kokemaan kipuun, fyysiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Koettu kivun määrä ja fyysisen toimintakyvyn haitta vähenivät kohtalaisesti. Elämänlaadun paraneminen oli myös kohtalaista. Intervention otos oli pieni, joten laajempaa yleistämistä tuloksista ei voi tehdä.