Kyselytutkimus alle kouluikäisten ADHD-oireisten lasten vanhemmille : perheiden kokemuksia lapsiperheille suunnatuista palveluista ja niiden saatavuudesta
Sulin-Jakobsson, Kati; Vaissi, Emilia (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112129243
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112129243
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa alle kouluikäisten ADHD-oireisten lasten vanhempien kokemuksia lapsiperheille suunnatuista sosiaali- ja terveyspalveluista Suomessa. Työ tehtiin, koska ADHD-diagnoosien määrä on kasvanut, mutta monet perheet kokevat tuen riittämättömäksi, eivätkä saa tarvitsemaansa apua. Tutkimuksella pyrittiin tuomaan esiin vanhempien näkemyksiä palveluiden toimivuudesta, tuen saatavuudesta sekä tunnistamaan mahdollisia kehittämistarpeita vanhempien näkökulmasta.
Tutkimus toteutettiin anonyymina Webropol-kyselynä, joka jaettiin ADHD-oireisten lasten vanhemmille ADHD-liiton kautta sekä sosiaalisen median ADHD-ryhmissä. Kyselyyn vastasi 111 vanhempaa, ja aineisto analysoitiin määrällisin ja laadullisin menetelmin. Vastausten analyysissä kiinnitettiin huomiota vanhempien käyttämiin palveluihin ja taloudelliseen tukeen sekä heidän kokemuksiinsa siitä, kuinka hyvin he kokivat palvelujen vastaavan perheen tarpeisiin.
Tuloksista ilmeni, että suuri osa vastaajista koki saaneensa riittämättömästi tukea sekä palveluita, erityisesti arjen hallintaan liittyen. Vanhemmat kaipasivat enemmän tietoa ADHD:stä ja arjen apua lastenhoidossa. Moni vastaaja koki myös, että neuvoloissa ei aina oteta vanhempien huolia vakavasti. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että ADHD-oireisten lasten perheille suunnattuja palveluja tulisi kehittää monin tavoin, jotta palvelut vastaisivat paremmin perheiden monimuotoisiin tarpeisiin ja helpottaisivat arjen haasteita.
Tutkimus toteutettiin anonyymina Webropol-kyselynä, joka jaettiin ADHD-oireisten lasten vanhemmille ADHD-liiton kautta sekä sosiaalisen median ADHD-ryhmissä. Kyselyyn vastasi 111 vanhempaa, ja aineisto analysoitiin määrällisin ja laadullisin menetelmin. Vastausten analyysissä kiinnitettiin huomiota vanhempien käyttämiin palveluihin ja taloudelliseen tukeen sekä heidän kokemuksiinsa siitä, kuinka hyvin he kokivat palvelujen vastaavan perheen tarpeisiin.
Tuloksista ilmeni, että suuri osa vastaajista koki saaneensa riittämättömästi tukea sekä palveluita, erityisesti arjen hallintaan liittyen. Vanhemmat kaipasivat enemmän tietoa ADHD:stä ja arjen apua lastenhoidossa. Moni vastaaja koki myös, että neuvoloissa ei aina oteta vanhempien huolia vakavasti. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että ADHD-oireisten lasten perheille suunnattuja palveluja tulisi kehittää monin tavoin, jotta palvelut vastaisivat paremmin perheiden monimuotoisiin tarpeisiin ja helpottaisivat arjen haasteita.