Miesten tunnistama ja kokema lähisuhdeväkivalta parisuhteessa : Satakunnan ammattikorkeakoulun miesopiskelijoiden näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteiksi asetettiin Satakunnan ammattikorkeakoulun yhdestä tutkintoalasta valikoitujen tutkintoryhmien miespuolisten opiskelijoiden kokemuksien kartoittaminen lähisuhdeväkivallasta parisuhteessa sekä miesten tietoisuuden kartoittaminen lähisuhdeväkivallasta ja sen piirteistä. Opinnäytetyössä kuvailtiin laajasti erilaisia väkivallan muotoja, syvennyttiin lähi- ja parisuhdeväkivallan ulottuvuuksiin sekä avattiin erilaisia avunsaantikanavia ja selviytymiskeinoja väkivallasta. Työssä tarkasteltiin myös väkivallan sukupuolistuneisuutta ja naisten aggressiota.

Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää ja se toteutettiin kyselytutkimuksena. Tutkimuksen yhteistyökumppanina toimi Satakunnan ammattikorkeakoulu. Tutkimuskysymyksiksi valittiin millaista lähisuhdeväkivaltaa parisuhteessa miehet ovat kokeneet, kuinka moni on hakenut apua kohtaamaansa parisuhdeväkivaltaan, kuinka moni on tietoinen lähisuhdeväkivallasta ja sen muodoista ja kuinka hyvin tiedetään parisuhdeväkivaltaan saatavia palveluja.

Kyselytutkimus toteutettiin yhden koulutusalan neljälle (4) tutkintoryhmälle sähköisellä Google Forms -lomakkeella. Vastauksia saatiin vain 13 kpl, eli vastausten määrässä syntyi kato. Tutkimuksesta ilmeni, että vastaajista 46,1 % oli kohdannut lähisuhdeväkivaltaa parisuhteessa. Yleisin koettu väkivallan muoto oli henkinen väkivalta. Yleisimmät syyt parisuhdeväkivalta kokemuksista kertomatta jättämiselle olivat epätietoisuus siitä, mitä oli tapahtunut ja häpeä. Yksikään vastaajista ei ollut hakenut apua kohtaamaansa lähisuhdeväkivaltaan.

Johtopäätöksissä pohdittiin, että tutkimuksia miesten kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta parisuhteessa tulisi ehdottomasti tehdä enemmän, sillä tutkimustuloksia tarvitaan lisää. Tuotiin myös esille, että lähisuhdeväkivaltaa on alettu käsittelemään aiheena nykypäivänä enemmän, mutta ilmiönä siitä ei voi koskaan puhua tarpeeksi. Suomen nykytilannetta lähisuhdeväkivallan tilastoista realisoitiin, sillä se on yhä edelleen suuri yhteiskunnallinen ongelma Suomessa. Lopuksi todettiin, että töitä sen eteen on siis yhä tehtävä, jotta sen tunnistettavuus kasvaisi ja uhreja olisi vähemmän. Yksikin parisuhdeväkivallan uhri on jo liikaa.