Uudisrakentamisen muuntojoustavuus ja purettavuus kiertotalouden edistämiseksi: tarkastelu EU-taksonomian ”ei merkittävää haittaa” -vaatimuksen näkökulmasta

Abstract

Rakennusten suunnittelun, rakentamisen ja käytön tapojen muuttaminen kiertotalouden mukaiseksi on välttämätön muutos energiatehokkuuden ja uusiutuvaan energiaan siirtymisen ohella, jotta voidaan vähentää rakennusten aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä ja ympäristövaikutuksia riittävästi. Uudisrakennusten kiertotaloutta käsiteltiin EU-taksonomian ilmaston delegoidun asetuksen (2021/2139) uusien rakennusten rakentamisen ”ei merkittävää haittaa” kiertotalouden siirtymälle -kriteerin kautta, joka keskittyy rakennusten suunnitteluun ja rakentamiseen resurssitehokkaammiksi, mukautumiskelpoisiksi, joustaviksi ja purettaviksi.

Työn toimeksiantajana oli Ramboll Finland Oy. Työn tarkoituksena oli lisätä toimeksiantajan kykyä auttaa asiakkaitaan EU-taksonomian mukaisuuden vaatimusten täyttämisessä ja raportoinnissa, jotta asiakkaat voivat hakea vihreää rahoitusta. Työ rajattiin koskemaan toimeksiantajalle tyypillisimpiä rakennustyyppejä, joita ovat toimistot ja logistiikkarakennukset.

Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena sekä kirjallisuuskatsauksena. Haastatteluaineisto kerättiin puolistrukturoiduin haastatteluin ja teemahaastatteluin. Haastateltavat olivat pääosin toimeksiantajan työntekijöitä ja he edustivat aiheen kannalta oleellisia suunnittelijaosapuolia. Lisäksi haastateltavana oli rakennuttajakonsultti. Kirjallisella aineistolla vahvistettiin ja täydennettiin haastatteluin saatua aineistoa.

Tuloksena saatiin laadullinen määrittely uusien logistiikka- ja toimistorakennusten keskimääräisestä tasosta mukautumiskelpoisuuden, joustavuuden ja purettavuuden osalta ISO 20887 (2020) -standardin suunnitteluperiaatteissa mitattuna. Tulosten mukaan ISO 20887 (2020) -standardin suunnitteluperiaatteista suurta osaa toteutetaan suurelta osin, mutta mitään ei täysin. Resurssitehokkuus toteutuu rakennuksissa ISO 20887 (2020) -standardin suunnitteluperiaatteiden kautta ja sen toteutumiseen liittyy tulosten mukaan epävarmuutta johtuen siitä, kuinka mukautumiskelpoisuutta, joustavuutta ja purettavuutta tukevat suunnitteluperiaatteet vaikuttavat resurssitehokkuuteen rakennuksen elinkaaren aikana. Johtopäätöksenä ehdotetaan, että resurssitehokkuuden parantamista olisi tehokkainta tehdä ratkaisuissa, joissa epävarmuudet vaikutuksen suhteen ovat pienimpiä, kuten monikäyttöisyyden edistäminen ja uudelleenkäytettyjen tuotteiden ja materiaalien valinta.