Jatkohoitokoordinoinnin vaikutukset Tampereella sijaitsevien geriatristen osastojen hoitohenkilökunnan työhön

Abstract

Kuluneen kymmenen vuoden aikana ulkomaiset tutkimukset jatkohoitokoordinoinnin kaltaisten työnkuvien vaikutuksista yhteistyökumppanien toimintaan ovat keskittyneet pitkälti päivystyksestä osastohoitoon suuntautuvaan potilasvirtaan. Suomalaisia vertaisarvioituja tutkimuksia jatkohoitokoordinoinnista ei ole lainkaan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Tampereella sijaitsevien geriatristen osastojen potilassiirtopyyntöjä vastaanottavan hoitohenkilökunnan kokemuksia jatkohoitokoordinoinnin vaikutuksista heidän työhönsä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää jatkohoitokoordinoinnin kehittämiseen paremmin hoitohenkilökunnan työtä palvelevaksi. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi: 1. Miten jatkohoitokoordinointi vaikuttaa työhösi? 2. Miten jatkohoitokoordinointi palvelisi työtäsi paremmin?

Tämä opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Haastateltavia oli yhteensä yhdeksän. Haastatteluista kolme toteutui ryhmähaastatteluina ja kaksi yksilöhaastatteluina. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.

Opinnäytetyön tuloksista ilmenee, että jatkohoitokoordinointi koetaan hyödylliseksi ja hoitajien työtä helpottavaksi. Jatkohoitokoordinaattoreiden koetaan kohdistavan siirtopyynnöt vastaanottaville yksiköille tarkoituksenmukaisesti. Tulosten mukaan myös haastavia siirtopyyntöjen kohdentamisia ilmenee. Vastauksista nousee myös esiin jatkohoitokoordinaattorien tarkistavan lähettäviltä yksiköiltä potilaiden siirtokuntoisuuden. Tulosten mukaan tasapuolinen, ajantasainen ja osastoprofiilin mukainen jatkohoitokoordinointi palvelisi hoitajien työtä paremmin. Jatkohoitotiimin laajempaa palveluaikaa ja toimenkuvaa toivotaan. Lisäksi jatkohoitokoordinoinnista sekä jonotilanteista kaivataan lisätietoja.

Opinnäytetyön tulosten pohjalta jatkohoitokoordinoinnin palveluaikaa ja toimenkuvaa tulisi laajentaa. Jatkohoitokoordinoinnin kehittämisen tulisi tapahtua yhteistyössä lähettävien ja vastaanottavien yksiköiden kanssa sairaalajohdon tuella. Jatkohoitotiimistä ja jonotilanteista tiedottamiseen tulisi panostaa monikanavaisesti.

The aim of the study was to examine the experiences of nursing staff responsible for confirmation and accepting bed Allocation in geriatric wards in Tampere, focusing on the impacts of bed management on their work. The Purpose was to produce knowledge that can be useful in enhancing bed management to better cater to the needs of nursing staff. The study was qualitative in nature. The data were collected through theme interviews and analyzed for content.

The results indicated that bed management is considered useful and helpful in supporting the nurses’ work. The participants believed that bed managers direct bed allocations appropriately, although some complex bed allocations do occur. The results also revealed that the patient status is confirmed before allocation. The findings suggest that equal, timely, and ward profile-considerate bed management would best cater to the needs of nursing staff. Most participants hoped for extended service hours and a detailed service description from the bed management units. The results also show that more information about bed management and allocation queues is needed.

The findings suggest that improvements in bed management should occur in co-operation with all stakeholders and the hospital management. The findings also imply the need for multi-channel communication.