Vapaaehtoinen lapsettomuus sosiaalialalla työskentelevien naisten kokemana

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia sosiaalialalla työskentelevillä vapaaehtoisesti lapsettomilla naisilla on päätöksensä hyväksyttävyydestä. Tarkoituksena oli lisäksi kartoittaa ajatuksia Vapaaehtoisesti lapsettomat ry:stä ja löytää mahdollisia kehitysehdotuksia yhdistyksen toiminnalle.

Opinnäytetyön teoriaosuus muodostuu vapaaehtoisesta lapsettomuudesta sekä yksilön toimintaa yhteisössä säätelevistä tekijöistä. Teoriaosuudessa taustoitettiin vapaaehtoista lapsettomuutta ilmiönä, siihen johtavia syitä sekä Vapaaehtoisesti lapsettomat ry:n toimintaa. Yksilön toimintaan vaikuttavina tekijöinä tarkasteltiin asenteita, arvoja, normeja ja rooleja sekä sosiaalisesti rakentunutta käsitystä hyväksyttävästä naiseudesta. Lisäksi huomioitiin sosiaalialan historia yhteiskunnallisessa äitiydessä. Aihetta lähestyttiin myös aikaisempien tutkimusten pohjalta.

Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, jossa huomioitiin fenomenologinen lähestymistapa. Aineisto tutkimukseen kerättiin puolistrukturoiduin yksilöhaastatteluin. Haastatteluihin osallistui neljä naista, jotka kaikki identifioivat itsensä vapaaehtoisesti lapsettomiksi. Litteroidun haastatteluaineiston sisällönanalyysissä käytettiin aineistolähtöistä analyysia.

Vapaaehtoinen lapsettomuus nähtiin erityisesti työelämässä vahvuutena ja voimavarana, ja suhtautumisen koettiin olleen pääasiassa hyvää. Lähipiiri suhtautui vapaaehtoiseen lapsettomuuteen usein itsestään selvänä asiana eikä päätöstä kyseenalaistettu. Ystävien perheellistymisen myötä vapaaehtoisesti lapsettomat saattavat kuitenkin kokea jäävänsä ulkopuolisiksi ja huoli ystävien menettämisestä korostui. Naiset kokivat, että tuntemattomampien seurassa omissa kannanotoissaan tulee olla varovainen. Negatiivisten stereotypioiden vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan koettiin vähentyneen, mutta epävarmuus siitä miten heihin tullaan suhtautumaan vanhempana, nousi esille. Median koettiin välittävän edelleen kuvaa perhe-elämästä sosiaalisena normina, mutta myös vapaaehtoisen lapsettomuuden saaneen lisää näkyvyyttä. Vallitsevan arvomaailman koettiin kuitenkin olevan vahvasti äitiyden merkitystä korostava eikä vapaaehtoisen lapsettomuuden koettu olevan tasa-arvoinen valinta. Äitiyden nähtiin edelleen olevan sosiaalinen normi.

Vapaaehtoisesti lapsettomat ry:n merkitys koettiin suureksi erityisesti sosiaalisen tuen tarjoajana ja yhteisönä, jossa sanojaan ei tarvitse varoa. Yhdistyksen toiminnalle koettiinkin olevan tarvetta. Kehitysehdotuksina toivottiin yhdistyksen lisäävän näkyvyyttään ja paikallisia kokoontumisia sekä jäsenten tulevan esille enemmän omilla kasvoillaan.

The objective of this study was to gather information about how acceptable voluntary childlessness appeared in the experiences of childfree women working in social services. The aim was also to survey the significance of Vapaaehtoisesti lapsettomat ry and discover developmental needs the organization possibly has.

The method was qualitative research with phenomenological approach. The data were collected by semi-structured interviews of four childfree women working in social services. The data were content analyzed.

Voluntary childlessness was experienced to be strength and a positive thing in working life. Family and friends regarded voluntary childlessness often as a truism and did not question it. Growing apart from friends with children was a concern the interviewees brought up. They felt that the comments they made about voluntary childlessness should be considered carefully. The experience of the interviewees was that the negative stereotypes towards childfree have decreased. The majority of participants believed that the dominant values emphasized the significance of motherhood and voluntary childlessness was not considered as an equal choice. These results suggest that motherhood is still seen as a social norm. Vapaaehtoisesti lapsettomat ry was considered to be a significant provider of social support. The possible developmental needs suggested were increasing the knowledge of the organization and its members and having more local meetings.