Ett lyckat bemötande i vårdsammanhang : en kvalitativ semistrukturerad intervjustudie med fokus på kommunikation med personer som har en hörselnedsättning

Abstract

Examensarbetets syfte var att lyfta fram viktiga aspekter gällande bemötande och kommunikation ur klient-/patientperspektiv då vårdtagaren har en hörselnedsättning. Studien svarar på hurudana erfarenheter av kommunikation i vårdsammanhang informanterna har, samt ifall det framkommer utvecklingsbehov gällande kommunikation eller bemötande.

Studien har en kvalitativ ansats och bygger på intervjuer som metod. Semistrukturerade intervjuer (n=6) genomfördes och analyserades med hjälp av kvalitativ innehållsanalys enligt Graneheim och Lundmans metod. Resultatet baserar sig på informanternas erfarenheter av fysiska möten inom vården, och studien omfattar inte digitala lösningar eller andra kommunikationsformer. Samtliga informanter som deltog i studien är över 18 år och använder någon form av hörhjälpmedel.

Informanterna rapporterar att personalen i stor utsträckning har tagit hänsyn till individuella kommunikationsbehov i de flesta situationer. Faktorer som kan påverka denna upplevelse inkluderar huruvida personalen var medveten om patienternas hörselnedsättning. Dock är medvetenhet om en hörselnedsättning inte en garanti för ett framgångsrikt kommunikationsbemötande. Utvecklingsområden identifieras vad gäller personalens kroppsspråk, tal och förhållningssätt gentemot personer med hörselnedsättning, vilket hänvisar till att dessa områden kunde uppmärksammas bättre. Vidare påvisas behov av förbättrad kunskap hos personalen vad gäller bemötande av personer med hörselnedsättning samt om användningen av hörhjälpmedel. Yttre faktorer, såsom personalens användning av munskydd, utformningen av väntrum samt begränsad tillgång till fungerande kommunikationshjälpmedel, identifieras också som områden med förbättringspotential för att uppnå en positiv förändring. Resultaten visar vikten av hur viktigt det är att personal inom hälso- och sjukvården identifierar de olika faktorer som inverkar främjande eller motverkande för ett lyckat kommunikationsbemötande.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin tärkeitä näkökulmia kohtaamisesta ja viestinnästä asiakkaan/potilaan näkökulmasta, kun hoidettavalla on kuulonalenema. Tutkimus vastaa kysymykseen, millaisia kokemuksia informanteilla on viestinnästä hoitotilanteissa ja onko viestinnässä tai kohtaamisessa kehittämistarpeita.

Tutkimus on laadullinen ja perustuu haastatteluihin menetelmänä. Puolistrukturoidut haastattelut (n=6) toteutettiin ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla Graneheimin ja Lundmanin menetelmän mukaisesti. Tulokset perustuvat informanttien kokemuksiin fyysisistä tapaamisista terveydenhuollossa, eikä tutkimus kata digitaalisia ratkaisuja tai muita viestintämuotoja. Kaikki tutkimukseen osallistuneet informantit ovat yli 18-vuotiaita ja käyttävät jonkinlaista kuulon apuvälinettä.

Informantit raportoivat, että henkilökunta on suurelta osin ottanut huomioon yksilölliset viestintätarpeet useimmissa tilanteissa. Tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa tähän kokemukseen, ovat muun muassa se, oliko henkilökunta tietoinen potilaiden kuulonalenemasta. Tietoisuus kuulonalenemasta ei kuitenkaan takaa onnistunutta viestintäkohtaamista. Kehitysalueita tunnistetaan henkilökunnan kehonkielessä, puheessa ja suhtautumisessa henkilöihin, joilla on kuulonalenema, mikä viittaa siihen, että näihin alueisiin voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi havaitaan tarve parantaa henkilökunnan tietämystä liittyen kuulovammaisten kohtaamisesta ja kuulon apuvälineiden käytöstä. Ulkoiset tekijät, kuten henkilökunnan maskien käyttö, odotushuoneiden suunnittelu ja rajoitettu pääsy toimiviin viestintävälineisiin, tunnistetaan myös parannusalueiksi positiivisen muutoksen saavuttamiseksi. Tulokset osoittavat, kuinka tärkeää on, että terveydenhuollon henkilökunta tunnistaa eri tekijät, jotka edistävät tai estävät onnistunutta viestintäkohtaamista.

The aim of this thesis was to highlight important aspects regarding treatment and communication from the client/patient perspective when the patient has a hearing loss. The study responds to the experiences of communication in the healthcare context of the informants, as well as if there is a need for development regarding communication or response.

The study has a qualitative approach, it is based on interviews as a method. Semi-structured interviews (n=6) were conducted and analyzed using qualitative content analysis according to Graneheim and Lundman's method. The results are based on the informants' experiences of physical encounters in healthcare, and the study does not include digital solutions or other forms of communication. All informants who participated in the study are over 18 years old and use some form of hearing aid.

The informants report that staff have largely taken individual communication needs into account in most situations. Factors that may influence this experience include whether staff were aware of the patients' hearing loss. However, awareness of a hearing loss is not a guarantee of a successful communication response. Areas of development identifies in terms of staff body language, speech and attitude towards people with hearing loss, suggesting that these areas could be given better attention. In addition, the need for improved knowledge among the staff about dealing with people with hearing loss and about the use of hearing aids, is demonstrated. External factors, such as the use of face masks by staff, the design of waiting rooms, as well as limited access to functioning communication aids, are also identified as areas with potential for improvement to achieve positive change. The results show how important it is for healthcare professionals to identify the various factors that promote or discourage successful communication.