"Isi, eikö äiti parane koskaan?" : Lapsen osallisuus vanhemman palliatiivisessa hoidossa – kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Ojala, Aada; Vilen, Josefiina (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112530011
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112530011
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten lapsen osallisuutta voidaan edistää vanhemman palliatiivisessa hoidossa. Tarkoituksena oli tutkia lapsen osallisuuden toteutumista ja osallisuuden edistämisen keinoja vanhemman palliatiivisessa hoidossa. Kirjallisuuskatsauksen tulokset tarjoavat arvokasta tietoa palliatiivisen hoidon käytäntöjen kehittämiseen lapsen osallisuuden toteutumisen näkökulmasta osana kokonaisvaltaista hoitotyötä.
Tutkimuskysymyksiksi muotoutuivat: Miten alaikäisen lapsen osallisuus toteutuu, kun vanhempi on sairastunut vakavasti? Minkälaisia alaikäisen lapsen osallisuuden edistämisen keinoja on käytetty, kun vanhempi on palliatiivisessa hoidossa?
Kirjallisuuskatsauksen aineiston haussa käytettiin tietokantoja, jotka profiloituivat hoito- ja lääketieteen julkaisuihin ja tutkimuksiin. Tietokannoista valikoitui yhteensä kolme englanninkielistä tutkimusta, kaksi Iso-Britanniasta ja yksi Ruotsista. Tutkimuksien lisäksi aineistoa täydennettiin manuaalisella haulla, josta valikoimme mukaan kaksi artikkelia ja kaksi opinnäytetyötä.
Tutkimustulokset osoittavat, että lapsen osallisuus on vähäistä silloin, kun toinen vanhemmista on vakavasti sairastunut ja palliatiivisessa hoidossa. Avoin kommunikaatio vanhempien, terveydenhuollon ammattilaisten ja lähipiirin kanssa nähtiin merkittävänä osallisuuden edistämisen keinona. Lapsen osallisuutta tuettiin myös leikkien, pelien ja konkreettisten tekojen avulla. Kuitenkin nuoret kokivat jäävänsä usein osattomiksi ja vaille ymmärrystä, mikä lisäsi osattomuuden tunnetta tilanteessa. Ammattilaisten kyky kohdata lapset ja nuoret vanhemman sairastuessa todettiin puutteelliseksi.
Tutkimuskysymyksiksi muotoutuivat: Miten alaikäisen lapsen osallisuus toteutuu, kun vanhempi on sairastunut vakavasti? Minkälaisia alaikäisen lapsen osallisuuden edistämisen keinoja on käytetty, kun vanhempi on palliatiivisessa hoidossa?
Kirjallisuuskatsauksen aineiston haussa käytettiin tietokantoja, jotka profiloituivat hoito- ja lääketieteen julkaisuihin ja tutkimuksiin. Tietokannoista valikoitui yhteensä kolme englanninkielistä tutkimusta, kaksi Iso-Britanniasta ja yksi Ruotsista. Tutkimuksien lisäksi aineistoa täydennettiin manuaalisella haulla, josta valikoimme mukaan kaksi artikkelia ja kaksi opinnäytetyötä.
Tutkimustulokset osoittavat, että lapsen osallisuus on vähäistä silloin, kun toinen vanhemmista on vakavasti sairastunut ja palliatiivisessa hoidossa. Avoin kommunikaatio vanhempien, terveydenhuollon ammattilaisten ja lähipiirin kanssa nähtiin merkittävänä osallisuuden edistämisen keinona. Lapsen osallisuutta tuettiin myös leikkien, pelien ja konkreettisten tekojen avulla. Kuitenkin nuoret kokivat jäävänsä usein osattomiksi ja vaille ymmärrystä, mikä lisäsi osattomuuden tunnetta tilanteessa. Ammattilaisten kyky kohdata lapset ja nuoret vanhemman sairastuessa todettiin puutteelliseksi.