Asukkaiden ajatuksia yhteisöllisyyden kehittämisestä Vaskikodeilla
Lyytikäinen, Meri-Linnea; Moisio, Kaisla (2024)
Lyytikäinen, Meri-Linnea
Moisio, Kaisla
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112530097
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112530097
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli saada senioritalo Vaskikotien asukkailta tietoa yhteisöllisyyden nykytilasta. Tavoitteena oli selvittää asukkaiden kokemuksien kautta, miten yhteisöllisyyttä Vaskikodeilla voitaisiin kehittää.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Tutkimusotteena käytettiin laadullista haastattelua. Haastatteluiden avulla selvitettiin asukkaiden kokemuksia yhteisöllisyyden nykytilasta, jotta raamit kehittämiselle selkiytyivät. Haastatteluihin osallistui kuusi Vaskikodin asukasta. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tulosten mukaan asukkailla oli kokemus siitä, etteivät Vaskikodin tilat täysin vastanneet heidän tarpeitaan. Pinnalle nousi myös tarve yhtenäistää Vaskikoteihin olennaisesti liittyviä käsitteitä, kuten yhteisöllinen asuminen. Haastatteluista nousi myös esiin asukkaiksi pyrkivien ”tulohaastattelu”, jonka osa haastatelluista koki eettisesti kestämättömänä.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että yhteisöllisen asumisen käsite ei ole yksiselitteinen, mutta Vaskikodit voisi selkiyttää sitä antamalla informaatiota siitä, mitä se heidän yhteisössään tarkoittaa. Vaskikotien tilaratkaisuihin ja pihan suunnittelussa tulisi tehdä sellaisia muutoksia, jotta spontaanit kohtaamiset voisivat toteutua. Jatkotutkimusehdotuksena voisi olla asukasvalinnan prosessin, etenkin ”tulohaastattelun”, tutkiminen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Tutkimusotteena käytettiin laadullista haastattelua. Haastatteluiden avulla selvitettiin asukkaiden kokemuksia yhteisöllisyyden nykytilasta, jotta raamit kehittämiselle selkiytyivät. Haastatteluihin osallistui kuusi Vaskikodin asukasta. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tulosten mukaan asukkailla oli kokemus siitä, etteivät Vaskikodin tilat täysin vastanneet heidän tarpeitaan. Pinnalle nousi myös tarve yhtenäistää Vaskikoteihin olennaisesti liittyviä käsitteitä, kuten yhteisöllinen asuminen. Haastatteluista nousi myös esiin asukkaiksi pyrkivien ”tulohaastattelu”, jonka osa haastatelluista koki eettisesti kestämättömänä.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että yhteisöllisen asumisen käsite ei ole yksiselitteinen, mutta Vaskikodit voisi selkiyttää sitä antamalla informaatiota siitä, mitä se heidän yhteisössään tarkoittaa. Vaskikotien tilaratkaisuihin ja pihan suunnittelussa tulisi tehdä sellaisia muutoksia, jotta spontaanit kohtaamiset voisivat toteutua. Jatkotutkimusehdotuksena voisi olla asukasvalinnan prosessin, etenkin ”tulohaastattelun”, tutkiminen.
