Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön kulttuurinen kompetenssi

Abstract

Työelämän kansainvälistyminen sekä työyhteisöjen lisääntyvä monimuotoisuus edellyttävät kulttuurien välisen vuorovaikutuksen taitoja, riittävää kielitaitoa sekä kulttuurista kompetenssia. Suomalaisilla työpaikoilla monikulttuurisuusosaaminen koetaan vielä monin paikoin vähäiseksi. Kulttuurisen kompetenssin ajatellaan olevan merkittävä elementti ammattilaiselle käytännön työssä, kun asiakaskunta koostuu moninaisista väestöryhmistä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kohdeorganisaation sosiaali- ja terveysalan henkilöstön kulttuurisen kompetenssin nykytilaa. Opinnäytetyössä kartoitettiin sähköisen kyselytutkimuksen avulla henkilöstön kulttuurisen kompetenssin taso ja vastaajan esihenkilöasema, ikäryhmä, työkokemuksen määrä sekä koulutustaso. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää taustamuuttujien vaikutusta vastaajan kulttuuriseen kompetenssiin. Kyselyyn vastasi 83 henkilöä, joista 81 antoi luvan hyödyntää vastauksia opinnäytetyössä (N=81).

Opinnäytetyön tulosten mukaan henkilöstön kulttuurista kompetenssia kuvaavien neljän osa-alueen yhteinen keskiarvo oli 3,87/5. Saatujen tulosten mukaan työntekijöiden ja esihenkilöiden välillä ei ollut merkittävää eroa kulttuurisessa kompetenssissa. Tulosten mukaan valituilla taustamuuttujilla ei ollut selkeää yhteyttä yksilön kulttuuriseen kompetenssiin tässä otannassa.

Jatkossa valtakunnallisesti kattavalla otannalla voisi vertailla kulttuurisen kompetenssin mahdollisia eroja henkilöstössä maantieteellisesti. Opinnäytetyön tulosten ja havaintojen näkökulmasta hyödyllisiä jatkotutkimusaiheita olisivat sosiaali- ja terveysalan koulutusten kulttuurisen kompetenssin opintojen selvittäminen ja tutkiminen, miten ne hyödyttävät myöhemmin työelämässä. Olisi myös hyödyllistä selvittää, miten eri työnantajaorganisaatiot tukevat henkilöstönsä kulttuurisen kompetenssin kehittymistä.

The aim of this study was to investigate the current state of cultural competence among social and healthcare personnel within the organisation. The data were collected by means of a question survey to assess the personnel’s level of cultural competence, along with background information. Additionally, this paper examined the impact of the respondents’ background variables in regard to the respondents' cultural competence. A total of 83 individuals responded to the survey, of whom 81 consented to the use of their responses in this thesis (N=81).

The results revealed that the overall average score for measuring the personnel’s cultural competence was 3.87 out of 5. The findings implied no significant difference in cultural competence between employees and supervisors. Furthermore, the selected background variables did not show a clear connection to an individual’s cultural competence in this sample.

However, more research with an additional focus on geographically wider sample is suggested. Based on the results of this study, further research could examine how cultural competence is addressed in the social and healthcare education sector and its benefits in professional practice. In future investigations it would also be important to examine how various employers support the growth of cultural competence among their personnel.