Neuropsykiatristen häiriöiden vaikutus nuorisorikollisuuteen
Lehtoniemi, Peppi; Enkovaara, Elsa (2024)
Lehtoniemi, Peppi
Enkovaara, Elsa
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112630410
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112630410
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tutki neuropsykiatristen häiriöiden yhteyttä lisääntyneeseen nuorisorikollisuuteen. Aihe on merkittävä, koska nuorten vakava rikollisuus on yleistynyt valtakunnallisesti viime vuosina, ja nuorten pahoinvointi vaikuttaa koko yhteiskunnan turvallisuuteen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten neuropsykiatriset häiriöt, kuten ADHD ja autismikirjon häiriöt vaikuttavat nuorisorikollisuuteen. Tavoitteena oli koota tutkimustiedon perusteella kattava kirjallisuuskatsaus, jota voidaan hyödyntää moniammatillisesti ennaltaehkäisevässä hoitotyössä sekä lisätä ymmärrystä nuorisorikollisuuden ja neuropsykiatristen häiriöiden välisistä yhteyksistä eri ammattiryhmien välillä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistonhakuun käytettiin Medic, Julkari, Pubmed, Nursing and Allied Health Database ja CINAHL tietokantoja. Tutkimukset rajattiin käsittelemään neuropsykiatristen häiriöiden sekä käytöshäiriöiden yhteyttä nuorisorikollisuuteen. Kirjallisuuskatsaukseen valittu tutkimusaineisto analysoitiin hyödyntämällä sisäänotto- ja poissulkumenetelmiä.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että neuropsykiatriset häiriöt, kuten ADHD ja autisminkirjon häiriöt, voivat lisätä riskiä altistua rikollisuudelle muiden riskitekijöiden ohella. Kaksois- ja monidiagnoosien merkitys korostui tarkastellessa nuorten rikosalttiutta, koska ne hankaloittivat ADHD:n oirekuvaa ja lisäsivät päihdehäiriön, antisosiaalisen käyttäytymisen ja käytösongelmien riskiä. Sitoutuminen lääkkeellisiin ja lääkkeettömiin hoitoihin sekä ympäristötekijät, kuten perheen sosioekonominen asema, vanhempien päihdekäyttö ja nuoren sukupuoli vaikuttivat myös riskiin syyllistyä rikollisiin tekoihin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta neuropsykiatristen häiriöiden ja niihin kytkeytyvien liitännäishäiriöiden vaikuttavan rikollisuuteen erityisesti poikien kohdalla. Opinnäytetyötä tehdessä havaittiin, että tutkimusaineistoa aiheesta on niukasti varsinkin suomen kielellä eikä aihetta ole juurikaan tutkittu Suomessa. Nuorisorikollisuuden yleistyminen on huolestuttava ilmiö, josta olisi tärkeää saada ajankohtaista tutkimustietoa. Se mahdollistaisi ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ja yksilöllisten hoitokeinojen kehittämisen rikollisuuden vähentämiseksi.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistonhakuun käytettiin Medic, Julkari, Pubmed, Nursing and Allied Health Database ja CINAHL tietokantoja. Tutkimukset rajattiin käsittelemään neuropsykiatristen häiriöiden sekä käytöshäiriöiden yhteyttä nuorisorikollisuuteen. Kirjallisuuskatsaukseen valittu tutkimusaineisto analysoitiin hyödyntämällä sisäänotto- ja poissulkumenetelmiä.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että neuropsykiatriset häiriöt, kuten ADHD ja autisminkirjon häiriöt, voivat lisätä riskiä altistua rikollisuudelle muiden riskitekijöiden ohella. Kaksois- ja monidiagnoosien merkitys korostui tarkastellessa nuorten rikosalttiutta, koska ne hankaloittivat ADHD:n oirekuvaa ja lisäsivät päihdehäiriön, antisosiaalisen käyttäytymisen ja käytösongelmien riskiä. Sitoutuminen lääkkeellisiin ja lääkkeettömiin hoitoihin sekä ympäristötekijät, kuten perheen sosioekonominen asema, vanhempien päihdekäyttö ja nuoren sukupuoli vaikuttivat myös riskiin syyllistyä rikollisiin tekoihin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta neuropsykiatristen häiriöiden ja niihin kytkeytyvien liitännäishäiriöiden vaikuttavan rikollisuuteen erityisesti poikien kohdalla. Opinnäytetyötä tehdessä havaittiin, että tutkimusaineistoa aiheesta on niukasti varsinkin suomen kielellä eikä aihetta ole juurikaan tutkittu Suomessa. Nuorisorikollisuuden yleistyminen on huolestuttava ilmiö, josta olisi tärkeää saada ajankohtaista tutkimustietoa. Se mahdollistaisi ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ja yksilöllisten hoitokeinojen kehittämisen rikollisuuden vähentämiseksi.
