Yksilölähtöisen valmentamisen mahdollisuudet ja haasteet ammattijääkiekossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia yksilölähtöisen valmentamisen mahdollisuuksia ja haasteita ammattijääkiekossa. Tavoitteen saavuttamiseksi tuli selvittää, miksi valmennuskulttuuri on muuttumassa kohti yksilölähtöistä valmennustapaa ja mitä mahdollisuuksia sekä haasteita valmennustapa sisältää. Opinnäytetyön tavoitteena oli yksilölähtöisen valmentamisen kokonaisvaltaisen ymmärryksen lisääminen ja sitä kautta valmentamisen kehittäminen. Aihe rajattiin ammattijääkiekkoon.

Tietoperustassa perehdyttiin aiheeseen liittyvään teoriaan, jossa käsiteltiin valmennuskulttuurin muutosta ja siihen liittyviä tekijöitä, muutoksen syitä sekä yksilölähtöisen valmentamisen mahdollisuuksia ja haasteita.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena syksyn 2024 aikana. Aineistonkeruutapana käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää jääkiekon ammattivalmentajaa, ja haastatteluista saatu aineisto analysoitiin teemoittelun ja koodaamisen avulla. Näiden sisällönanalyysimenetelmien avulla aineistosta muodostettiin tutkimuksen pää- ja alateemat.

Tutkimuksen tuloksista selvisi, että jääkiekon valmennuskulttuurin muutoksen syynä nähdään laajempi yhteiskunnallinen muutos, joka näkyy individualismin korostumisena ja kasvatusmetodien muuttumisena. Valmennuskulttuurin muutoksen syynä nähdään myös kilpailuedun saavuttaminen ja joukkueiden välisten resurssierojen kaventaminen yksilölähtöisen valmennustavan avulla. Yksilölähtöisen valmentamisen suurimpina mahdollisuuksina pidetään valmennustavan avulla itsenäisen ja henkisesti vahvan urheilijan kehittämistä, luottamuksen rakentamista, turvallisen ja kannustavan ympäristön luomista, kilpailuedun saavuttamista sekä työkalujen antamista koko elämään. Suurimpien haasteiden koetaan olevan ajanhallinta, valmentajien määrä ja ammattitaito, valmentajan oma hyvinvointi, riittävä vaatimustaso, ulkoisten tahojen odotukset ja paine, yksilölähtöisen valmentamisen ymmärtäminen väärin sekä näkemys siitä, että yksilökeskeisyys on viety liian pitkälle ammattijääkiekossa.

Ammattijääkiekon yksilölähtöistä valmennusta ei ole tutkittu tai tarkasteltu julkisuudessa riittävän kriittisesti tai kokonaisvaltaisesti, jotta voisimme ymmärtää kaikkia valmennuskulttuurin muutoksesta nousseita uudenlaisia mahdollisuuksia ja haasteita. Jatkotutkimusehdotuksena olisi mielenkiintoista kuulla ammattipelaajien näkemyksiä asiasta, sekä tutkimusta aiheesta voisi tehdä myös juniorijääkiekon puolella. Tällä tavoin saisimme laajemman ja perusteellisen käsityksen aiheesta, mikä auttaisi nykyisiä ja tulevia valmentajia omaksumaan ja luoman uusia lähestymistapoja valmentamiseen sekä pelaajien että itsensä kehittämiseen.