Laitumen tuoton parantaminen monipuolisella laidunseoksella
Mikkola, Saara (2024)
Mikkola, Saara
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112730793
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112730793
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää laidunnukseen kasvilajeja, jotka mahdollistaisivat emolehmien tehokkaan ja pitkäkestoisen laidunkauden. Tutkimus toteutettiin Etelä-Pohjanmaalla tilalla, jossa on noin 20 emolehmää. Aiemmin tilalla on ollut sama nurmiseos käytössä niin laidun- kuin säilörehupelloilla ja laitumet ovat kasvaneet huonosti loppukesästä.
Tutkimus toteutettiin kylvämällä eri laidunkasviseoksia ja mittaamalla ja havainnoimalla näitä. Yksi seoksista oli aiemmin tilalla käytetty seos (timotei, nurminata, puna-apila), yksi natapitoinen seos (timotei, nurminata, ruokonata, niittynurmikka, englanninraiheinä) ja yksi sisälsi raiheinää ja valkoapilaa (timotei, englanninraiheinä, niittynurmikka, valkoapila, sikuri, kumina, keltamaite). Laidunala jaettiin kolmeen laidunlohkoon, joista jokainen sisälsi kolmea eri kasvustoa. Lehmiä vasikoineen laidunnettiin lohkoilla rotaatiomenetelmällä. Analyysimenetelminä oli käytössä aistinvarainen havainnointi sekä kasvustomittaukset.
Tuloksissa näkyi selkeä ero vanhan ja uusien laidunseosten välillä uusien hyväksi. Molemmat uudet seokset kasvoivat selvästi nopeammin ja tiheämmin, ne kestivät paremmin tallausta ja etenkin raiheinää ja valkopilaa sisältänyt seos oli maistuva. Rikkakasvipaine uusilla seoksilla oli huomattavasti pienempi kuin vanhalla. Tilalla tullaan jatkossa käyttämään eri nurmikasviseosta laiduntamiseen ja säilörehun tekoon.
Tutkimus toteutettiin kylvämällä eri laidunkasviseoksia ja mittaamalla ja havainnoimalla näitä. Yksi seoksista oli aiemmin tilalla käytetty seos (timotei, nurminata, puna-apila), yksi natapitoinen seos (timotei, nurminata, ruokonata, niittynurmikka, englanninraiheinä) ja yksi sisälsi raiheinää ja valkoapilaa (timotei, englanninraiheinä, niittynurmikka, valkoapila, sikuri, kumina, keltamaite). Laidunala jaettiin kolmeen laidunlohkoon, joista jokainen sisälsi kolmea eri kasvustoa. Lehmiä vasikoineen laidunnettiin lohkoilla rotaatiomenetelmällä. Analyysimenetelminä oli käytössä aistinvarainen havainnointi sekä kasvustomittaukset.
Tuloksissa näkyi selkeä ero vanhan ja uusien laidunseosten välillä uusien hyväksi. Molemmat uudet seokset kasvoivat selvästi nopeammin ja tiheämmin, ne kestivät paremmin tallausta ja etenkin raiheinää ja valkopilaa sisältänyt seos oli maistuva. Rikkakasvipaine uusilla seoksilla oli huomattavasti pienempi kuin vanhalla. Tilalla tullaan jatkossa käyttämään eri nurmikasviseosta laiduntamiseen ja säilörehun tekoon.