Tilintarkastajasta kestävyysraportointitarkastajaksi
Kinnunen, Julia (2024)
Kinnunen, Julia
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112830844
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112830844
Tiivistelmä
Vuonna 2025 julkaistaan ensimmäiset CSR-direktiivin mukaiset kestävyysraportit. Nämä kestävyysraportit tulee varmentaa ja varmennuksen voi tehdä Patentti- ja rekisterihallituksen rekisteröimä kestävyysraportointitarkastaja eli KRT-tarkastaja. KRT-tarkastajaksi rekisteröityäkseen pohjalla täytyy olla tilintarkastajan perustutkinto eli HT-tutkinto. KRT-rekisteröintiä voi tiettyjen ehtojen täyttyessä hakea siirtymäsäännöksen nojalla vuoteen 2027 asti.
Ensi vuonna alkava kestävyysraporttien varmentaminen tulee lisäämään tilintarkastajien työmäärää ja alalla on yleisestikin tiedossa, että tilintarkastajista on pulaa. Tämän vuoksi opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, mitkä tekijät vaikuttavat tilintarkastajien KRT-rekisteröinnin hakemiseen. Tutkimuksen alaongelmiksi muodostuivat: mitä mieltä tilintarkastajat ovat kestävyysraporttien varmentamisesta tilintarkastajan tehtävänä, mitä mieltä tilintarkastajat ovat itse KRT-tutkinnosta sekä mitkä tekijät vaikuttavat KRT-rekisteröinnin hakemiseen. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2024.
Tutkimuksen tietoperustassa käsiteltiin ensimmäiseksi tilintarkastusta, kuka sitä voi tehdä ja minkälainen prosessi tilintarkastus on. Sen lisäksi tietoperustan toisessa luvussa käsiteltiin CSR-direktiiviä, kestävyysraporttien varmentamista ja polkua kestävyysraportointitarkastajaksi. Tietoperustan rajaus tehtiin tilintarkastuksen perusteisiin ja kestävyysraportoinnin osalta vain itse CSR-direktiiviin, ESR-standardeihin ja kaksoisolennaisuuteen, kestävyysraporttien varmentamiseen sekä KRT-rekisteröinnin saamisen vaatimuksiin. Etenkin CSR-direktiiviin ja standardeihin liittyen tietoa on paljon saatavilla, mutta työssä pyrittiin kirjoittamaan vain aivan perusasiat, jotta lukija voi suurin piirtein ymmärtää mitä kestävyysraporttien varmentaminen pitää sisällään.
Tutkimuksen menetelmäksi valittiin kvalitatiivinen eli laadullinen menetelmä ja aineisto kerättiin viiden teemahaastattelun avulla. Haastateltavat olivat tilintarkastajia, joilla on jo KRT-rekisteröinti, rekisteröintiä varten vaadittava koulutus on kesken tai joka on rekisteröintiä pohtinut. Kertynyt aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä, jossa teoria kulki mukana soveltuvin osin.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että suuri syy tällä hetkellä KRT-rekisteröinnin hakemiseen on siirtymäsäännös, joka koetaan tenttimistä helpompana vaihtoehtona rekisteröinnin saamiseen. Tietämys aiheesta nähtiin tarpeellisena, sillä raportointivelvollisuuden laajetessa kestävyysaiheet voivat tulla vastaan pienemmissäkin yrityksissä, jotka ovat osa suuremman yrityksen alihankintaketjua, vaikkei itse varsinaisesti olisikaan raportointivelvollinen. Tähän tiedon tarpeellisuuteen nähden siirtymäsäännös koettiin helppona tapana saada asiasta tietoa. Tuloksissa nousi esiin myös ajatus siitä, että kestävyysraportointitarkastajille tilintarkastajan perustutkinto ei välttämättä olisi pakollinen pohjatutkinto koko laajuudessaan.
Ensi vuonna alkava kestävyysraporttien varmentaminen tulee lisäämään tilintarkastajien työmäärää ja alalla on yleisestikin tiedossa, että tilintarkastajista on pulaa. Tämän vuoksi opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, mitkä tekijät vaikuttavat tilintarkastajien KRT-rekisteröinnin hakemiseen. Tutkimuksen alaongelmiksi muodostuivat: mitä mieltä tilintarkastajat ovat kestävyysraporttien varmentamisesta tilintarkastajan tehtävänä, mitä mieltä tilintarkastajat ovat itse KRT-tutkinnosta sekä mitkä tekijät vaikuttavat KRT-rekisteröinnin hakemiseen. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2024.
Tutkimuksen tietoperustassa käsiteltiin ensimmäiseksi tilintarkastusta, kuka sitä voi tehdä ja minkälainen prosessi tilintarkastus on. Sen lisäksi tietoperustan toisessa luvussa käsiteltiin CSR-direktiiviä, kestävyysraporttien varmentamista ja polkua kestävyysraportointitarkastajaksi. Tietoperustan rajaus tehtiin tilintarkastuksen perusteisiin ja kestävyysraportoinnin osalta vain itse CSR-direktiiviin, ESR-standardeihin ja kaksoisolennaisuuteen, kestävyysraporttien varmentamiseen sekä KRT-rekisteröinnin saamisen vaatimuksiin. Etenkin CSR-direktiiviin ja standardeihin liittyen tietoa on paljon saatavilla, mutta työssä pyrittiin kirjoittamaan vain aivan perusasiat, jotta lukija voi suurin piirtein ymmärtää mitä kestävyysraporttien varmentaminen pitää sisällään.
Tutkimuksen menetelmäksi valittiin kvalitatiivinen eli laadullinen menetelmä ja aineisto kerättiin viiden teemahaastattelun avulla. Haastateltavat olivat tilintarkastajia, joilla on jo KRT-rekisteröinti, rekisteröintiä varten vaadittava koulutus on kesken tai joka on rekisteröintiä pohtinut. Kertynyt aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä, jossa teoria kulki mukana soveltuvin osin.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että suuri syy tällä hetkellä KRT-rekisteröinnin hakemiseen on siirtymäsäännös, joka koetaan tenttimistä helpompana vaihtoehtona rekisteröinnin saamiseen. Tietämys aiheesta nähtiin tarpeellisena, sillä raportointivelvollisuuden laajetessa kestävyysaiheet voivat tulla vastaan pienemmissäkin yrityksissä, jotka ovat osa suuremman yrityksen alihankintaketjua, vaikkei itse varsinaisesti olisikaan raportointivelvollinen. Tähän tiedon tarpeellisuuteen nähden siirtymäsäännös koettiin helppona tapana saada asiasta tietoa. Tuloksissa nousi esiin myös ajatus siitä, että kestävyysraportointitarkastajille tilintarkastajan perustutkinto ei välttämättä olisi pakollinen pohjatutkinto koko laajuudessaan.