Keinoja työssä jatkamiseen aivoverenkiertohäiriöön sairastumisen jälkeen

Abstract

Tämän opinnäytetyön avulla selvitettiin keinoja, joilla työssä jatkaminen aivoverenkiertohäiriöön (AVH) sairastumisen jälkeen onnistuu paremmin. Opinnäytetyössä selvitettiin konkreettisia tapoja, jotta työssä jatkaminen sairastumisesta huolimatta onnistuisi. Työn toimeksiantajana on Aivoliiton Koppi arjesta -hanke, jonka yhtenä tavoitteena on tuottaa tietoa työikäisten kokemista haasteista AVH:n sairastamisen jälkeen. Tuotettua tietoa voidaan hyödyntää Aivoliiton Koppi arjesta -hankkeen vertaisryhmissä ja välittää työpaikoille ja työterveystoimijoille. Työssä jatkaja voi verrata esiteltyjä keinoja omiin toimintatapoihinsa ja halutessaan muuttaa niitä aivoterveellisempään suuntaan.

Opinnäytetyön tekijöillä oli käytössään Aivoliiton Koppi arjesta -hankkeen vertaisryhmiin osallistuneiden työhön palanneiden kyselyihin antamat vastaukset. Niissä kävi ilmi näkymättömien jälkioireiden haittaavan työntekoa. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla selvitettiin tekijöitä, jotka vaikuttivat työhön paluuseen ja työssä jatkamiseen. Näiden perusteella toteutettiin teemoitellut ryhmähaastattelut, joiden perusteella löydettiin konkreettisia keinoja työssä jatkamisen tueksi. Haastattelujen analysoimiseen käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä.

Suomessa AVH:n sairastaneista noin puolet palaa työelämään. Moni kärsii näkymättömistä kognitiivista oireista, joita ei välttämättä sairastunut tai työterveyskään tunnista. Näkymättömiä jälkioireita ovat väsymys, keskittymiskyvyn häiriöt, muistivaikeudet ja stressinsietokyvyn heikentyminen. Jotta työssä jatkaminen onnistuisi, tarvitaan työn järjestelyjä. Lisäksi työpaikalta saatu tuki, osa-aikaisen työnteon mahdollisuus ja avoin keskustelu työntekijän muuttuneesta tilanteesta ovat tärkeitä työhön paluuta tukevia keinoja.

AVH on työikäisillä maailmanlaajuisesti kasvava sairaus. Työhön paluuta ja työssä jatkamista on tärkeää tukea, koska työllä on merkittävä vaikutus sekä ihmisen hyvinvointiin että yhteiskunnallisesti. Tutkimustulokset osoittivat, että työtä muokkaamalla työhön paluu onnistui paremmin. Lisäksi on tärkeää lisätä työnantajien ja työterveystoimijoiden tietoutta näkymättömien jälkioireiden vaikutuksesta ja keinoista, joilla työssä jatkamista voi tukea.

The objective of this thesis was to increase knowledge about the ways by which continuing work after suffering a cerebrovascular disorder (later on stroke) can be more successful. The assignment for this work came from Aivoliitto, Finnish Brain Association.

About half of those who have suffered a stroke return to work in Finland. Many of them suffer from invisible cognitive symptoms, including fatigue, concentration difficulties, memory problems and reduced stress tolerance. In such cases, returning to work requires adjustments to the job to facilitate continued employment. Support from the workplace, allowing part-time work and open discussions about the employee's changed situation are important means of supporting the continued work. The results suggest that it is very important to take care of themselves in all walks of life after a stroke.

The authors of the thesis got access to responses from individuals who had returned to work after stroke collected by Aivoliitto. It was found that up to two-thirds of the respondents felt that after-effects hindered their work more than just a little. Through a systematic literature review, factors influencing return to work and continued employment were investigated. Based on this, themed group interviews for experts by experience were conducted to explore concrete ways to support continued work. Theoretical content analysis was used to analyse the interviews.