Rajat ovat rakkautta : hyvä vanhemmuus
Heerman, Nina (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112730778
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112730778
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vanhempien ajatuksia nykyvanhemmuudesta sekä omasta vanhemmuudestaan. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten vanhemmat kuvaavat omaa kasvatusnäkemystään ja rajojen merkitystä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa rajojen merkityksestä lapsen kasvulle. Tavoitteena oli myös tutkia virallisten kasvatusnäkemysten ja vanhempien kertomusten eroja sekä selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat rajojen asettamiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä kyselytutkimuksena. Kyselyssä käytettiin myös avoimia kysymyksiä, joilla saatiin kvalitatiivisia eli laadullisia tuloksia. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka välitettiin sosiaaliseen mediaan. Kyselyyn vastasi 209 henkilöä.
Tulosten perusteella nykyajan elämäntavat vähentävät vanhemman ja lapsen yhteistä aikaa. Media aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, minkä seurauksena nykyvanhemmat kokevat paineita kasvattaa lasta oikeaoppisesti. Tulokset toivat esiin turvaverkon tärkeyden. Monilta se kuitenkin puuttuu: ollaan yksinäisiä ja kaivataan apua sekä tukea vanhemmuuteen ja jaksamiseen. Tulosten perusteella rakkauden määrä lasta kohtaan on niin suurta, että lapsen tarpeet asetetaan usein omien tarpeiden edelle. Vanhemman tärkeimpänä tehtävänä ja ominaisuutena pidettiin emotionaalisen tuen ja rakkauden tarjoamista sekä läsnäoloa ja yhteistä aikaa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että arki lapsen kanssa on monipuolinen yhdistelmä haasteita ja ilon hetkiä. Puolison ja läheisten tuki on korvaamatonta. Erilaisista kuormituksista huolimatta pienetkin positiiviset ja onnelliset hetket arjessa auttavat jaksamaan. Tärkeintä kuitenkin on, että lapsi voi hyvin, on iloinen ja terve. Mahdollisiin tuleviin tutkimuksiin voisi ottaa mukaan varhaiskasvatuksen henkilökuntaa. He toimivat myös kasvattajina, mutta eri roolissa kuin vanhemmat. Henkilökunnalle voisi laatia haastattelun, jolla olisi mahdollista saada laadullista aineistoa eri näkökulmasta katsottuna.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä kyselytutkimuksena. Kyselyssä käytettiin myös avoimia kysymyksiä, joilla saatiin kvalitatiivisia eli laadullisia tuloksia. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka välitettiin sosiaaliseen mediaan. Kyselyyn vastasi 209 henkilöä.
Tulosten perusteella nykyajan elämäntavat vähentävät vanhemman ja lapsen yhteistä aikaa. Media aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, minkä seurauksena nykyvanhemmat kokevat paineita kasvattaa lasta oikeaoppisesti. Tulokset toivat esiin turvaverkon tärkeyden. Monilta se kuitenkin puuttuu: ollaan yksinäisiä ja kaivataan apua sekä tukea vanhemmuuteen ja jaksamiseen. Tulosten perusteella rakkauden määrä lasta kohtaan on niin suurta, että lapsen tarpeet asetetaan usein omien tarpeiden edelle. Vanhemman tärkeimpänä tehtävänä ja ominaisuutena pidettiin emotionaalisen tuen ja rakkauden tarjoamista sekä läsnäoloa ja yhteistä aikaa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että arki lapsen kanssa on monipuolinen yhdistelmä haasteita ja ilon hetkiä. Puolison ja läheisten tuki on korvaamatonta. Erilaisista kuormituksista huolimatta pienetkin positiiviset ja onnelliset hetket arjessa auttavat jaksamaan. Tärkeintä kuitenkin on, että lapsi voi hyvin, on iloinen ja terve. Mahdollisiin tuleviin tutkimuksiin voisi ottaa mukaan varhaiskasvatuksen henkilökuntaa. He toimivat myös kasvattajina, mutta eri roolissa kuin vanhemmat. Henkilökunnalle voisi laatia haastattelun, jolla olisi mahdollista saada laadullista aineistoa eri näkökulmasta katsottuna.