Varhaisen tuen mallin merkitys ja mahdolllisuudet

Abstract

Työkykyongelmat ja sairauspoissaolot kuormittavat yhteiskuntaa. Sairauspäivärahaa maksettiin vuonna 2023 yli 300 000 suomalaiselle. Suurin osa sairauspoissaoloista oli mielenterveysperusteisia ja ne ovat olleet vuosi vuodelta kasvussa entisestään. Tulevaisuudessa haasteena on työvoiman riittävyys ja sen vuoksi työkyvyttömyyttä tulee ehkäistä ja työkykyä aktiivisesti tukea. Varhaisen tuen malli on tärkeä työkalu työpaikoille työkykyjohtamisen ja esihenkilötyön tueksi. Mallissa kuvataan työpaikan, työntekijän ja työterveyshuollon toimenpiteet ja se auttaa esihenkilöä tunnistamaan varhaisia merkkejä työkyvyn alenemisesta. Varhaisen tuen mallilla ja työkyvyn tukitoimilla on saatu säästöä ja vähennettyä sairauspoissaoloja.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät tukevat varhaisen tuen mallin käyttöä lähiesihenkilöillä. Tavoitteena oli kehittää varhaisen tuen mallin käyttöä ja sen jalkautumista. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä lähiesihenkilöä kohdeorganisaatiosta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan tekijät, jotka tukevat lähiesihenkilöitä varhaisen tuen mallin käytössä ovat sujuva vuorovaikutus, sosiaalinen tuki, koulutusten ja prosessien kehittäminen, työkykyjohtamisen järjestelmän kehittäminen ja mallin integroituminen arkityökaluksi.

Jotta varhaisen tuen mallista saadaan irti sen tuomat edut, tulisi organisaation edistää esihenkilöiden ja alaisten vuorovaikutusta ja tarjota riittävästi tukea mallin käyttöön, huomioimalla henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon tuki sekä kollegiaalinen tuki. Organisaatioiden tulisi kehittää esihenkilöiden varhaisen tuen koulutuksia ja prosesseja sekä myös työkykyjohtamisen järjestelmää entistä käyttäjäystävällisemmäksi. Mallin integroitumista arkityökaluksi voidaan edistää säännöllisillä koulutuksilla sekä käsittelemällä työkykyjohtamista organisaation johtoryhmästä ja strategiasta lähtien.