Nuorten metsänomistajien metsäsuhde ja metsäneuvonnan tarve
Kankaanranta, Jenni (2024)
Kankaanranta, Jenni
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024113031561
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024113031561
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin nuorten metsänomistajien arvoja ja tavoitteita – toisin sanoen metsäsuhdetta – sekä metsäneuvonnan tarvetta. Tutkimuskohteena oli 18–30-vuotiaat koko Suomen alueella asuvat metsänomistajat, joiden metsänomistus oli vähintään 4 hehtaaria, ja jotka omistivat metsää yksin, puolison kanssa tai verotusyhtymässä. Opinnäytetyön aineisto hankittiin maaliskuussa 2024 lähetetyllä kyselyllä, joka saavutti 2722 voimassa olevaa sähköpostiosoitetta. Vastauksia saatiin 485, jolloin vastausprosentiksi muodostui 17,8 %.
Tuloksista selviää, että nuorten metsänomistajien tavoitteissa korostuu puunmyyntitulojen tärkeys. Myös monet muut tavoitteet, kuten virkistyskäyttö, ovat metsänomistajille tärkeitä. Arvoissa korostuvat Schwartzin lyhyen arvokyselyn mukaan turvallisuus, hyväntahtoisuus ja itseohjautuvuus. Metsäneuvonnan osalta selvisi, että neuvontaa kaivataan erityisesti metsänhoidon tuista, metsäverotuksesta ja puukaupasta. Metsäammattilaisessa arvostetaan asiantuntijuutta, helposti lähestyttävyyttä ja liiketaloudellista riippumattomuutta. Myös se koetaan tärkeäksi, että metsäammattilainen osaa tarjota eri vaihtoehtoja metsän käytölle.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että nuoret metsänomistajat ovat monitavoitteisia, koska heidän tavoitteissaan yhdistyvät monet eri osa-alueet. Niille, joille puunmyyntitulot ovat melko tai erittäin tärkeitä, myös tunnearvot ja ylisukupolvisuuden kokemus, virkistyskäyttö ja maisema ovat yhtä lailla tärkeitä. Vastoin ennakko-oletusta luonnonsuojelu omissa metsissä ei noussut metsänomistajien listalla kovin korkealle. Yleisesti ottaen luonnon suojeluun suhtaudutaan kuitenkin myönteisesti. Kun vastauksista tarkasteltiin arvoja, tavoitteita ja erilaisia arvolatauksia sisältäviä väitteitä, nuorten metsänomistajien metsäsuhteen voidaan yksinkertaistaen todeta olevan Pietarisen metsäsuhdeluokittelussa lähimpänä humanismia.
Suomen metsäkeskuksen lopetettua metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvonnan vuoden 2023 lopussa neuvonta on ollut kaupallisten toimijoiden varassa. Tämä herättää kysymyksen, missä määrin riippumaton ja aidosti vaihtoehtoja tarjoava metsäneuvonta voi Suomessa enää toteutua, mikä olisikin oiva tutkimuksen aihe tulevaisuudessa.
Tuloksista selviää, että nuorten metsänomistajien tavoitteissa korostuu puunmyyntitulojen tärkeys. Myös monet muut tavoitteet, kuten virkistyskäyttö, ovat metsänomistajille tärkeitä. Arvoissa korostuvat Schwartzin lyhyen arvokyselyn mukaan turvallisuus, hyväntahtoisuus ja itseohjautuvuus. Metsäneuvonnan osalta selvisi, että neuvontaa kaivataan erityisesti metsänhoidon tuista, metsäverotuksesta ja puukaupasta. Metsäammattilaisessa arvostetaan asiantuntijuutta, helposti lähestyttävyyttä ja liiketaloudellista riippumattomuutta. Myös se koetaan tärkeäksi, että metsäammattilainen osaa tarjota eri vaihtoehtoja metsän käytölle.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että nuoret metsänomistajat ovat monitavoitteisia, koska heidän tavoitteissaan yhdistyvät monet eri osa-alueet. Niille, joille puunmyyntitulot ovat melko tai erittäin tärkeitä, myös tunnearvot ja ylisukupolvisuuden kokemus, virkistyskäyttö ja maisema ovat yhtä lailla tärkeitä. Vastoin ennakko-oletusta luonnonsuojelu omissa metsissä ei noussut metsänomistajien listalla kovin korkealle. Yleisesti ottaen luonnon suojeluun suhtaudutaan kuitenkin myönteisesti. Kun vastauksista tarkasteltiin arvoja, tavoitteita ja erilaisia arvolatauksia sisältäviä väitteitä, nuorten metsänomistajien metsäsuhteen voidaan yksinkertaistaen todeta olevan Pietarisen metsäsuhdeluokittelussa lähimpänä humanismia.
Suomen metsäkeskuksen lopetettua metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvonnan vuoden 2023 lopussa neuvonta on ollut kaupallisten toimijoiden varassa. Tämä herättää kysymyksen, missä määrin riippumaton ja aidosti vaihtoehtoja tarjoava metsäneuvonta voi Suomessa enää toteutua, mikä olisikin oiva tutkimuksen aihe tulevaisuudessa.