Abstrakti maalaustaide tunteiden herättäjänä
Hanikka, Mirja (2014)
Hanikka, Mirja
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502112123
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502112123
Tiivistelmä
Käsittelen opinnäytetyössäni, voiko abstrakti (jolla tarkoitan ei-esittävää) maalaustaide auttaa ihmisiä kohtaamaan ja käsittelemään tunteitaan, taikka tuottaa suurempia, maailmaasyleilevämpiä, niin sanottuja kontemplatiivisia tunnekokemuksia? Lisäksi pohdin, onko abstrakti maalaaminen sittenkään parhain keino työstää omia tunteitaan, taikka kohtaako se katsojan tunteet? Entä voiko abstraktilla maalaustaiteella auttaa yhteisön ongelmissa ja muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi elää?
Mielestäni elämässä tärkeintä ovat tunteet, sillä niiden kautta ihminen tuntee elävänsä. Tosin rationaaliseen järjenkäyttöön perustuva yhteiskuntamme ei tue niiden kohtaamista ja käsittelyä, saatikka kontemplatiivisia tunnekokemuksia. Tekstissäni päädyn siihen tulokseen, että abstrakti maalaustaide on yksi hyvä ratkaisu tähän ongelmaan.
Abstraktin maalaustaiteen ei-esittävän muodon takia katsojan on löydettävä maalauksen sisältö omista tunteistaan. Maalari voi taas käsitellä tunteitaan intuitiivisen maalausprosessin avulla - esimerkiksi purkaa sisäisen ja ulkoisen maailman ristiriitojen aiheuttamia patoutumia tai maalata unelmiaan todeksi. Abstrakti maalaus on aina kuin uusi, joten se on kohdattava ennemmin hengen kuin järjen avulla. Tämä ominaisuus, sekä mahdollisuus äärimmäiseen vähäeleisyyteen tukevat myöskin kontemplaation kokemusta.
Vaikka tunteiden käsittelyyn ja kontemplaatioon on myös paljon muita keinoja, kuten esimerkiksi luonnossa liikkuminen, abstrakti maalaustaide on yksi tärkeä vaihtoehto – ja vaikka abstraktin maalaustaiteen katsoja- ja tekijäkunta onkin pieni, se on kuitenkin olemassa. Ihmiset ovat erilaisia, joten on tärkeää, että jokaiselle löytyy oma keinonsa ja väylänsä tunteiden kohtaamiseen ja kontemplaatioon – ja sitä kautta parempaan vointiin ja parempaan maailmaan.
Mielestäni elämässä tärkeintä ovat tunteet, sillä niiden kautta ihminen tuntee elävänsä. Tosin rationaaliseen järjenkäyttöön perustuva yhteiskuntamme ei tue niiden kohtaamista ja käsittelyä, saatikka kontemplatiivisia tunnekokemuksia. Tekstissäni päädyn siihen tulokseen, että abstrakti maalaustaide on yksi hyvä ratkaisu tähän ongelmaan.
Abstraktin maalaustaiteen ei-esittävän muodon takia katsojan on löydettävä maalauksen sisältö omista tunteistaan. Maalari voi taas käsitellä tunteitaan intuitiivisen maalausprosessin avulla - esimerkiksi purkaa sisäisen ja ulkoisen maailman ristiriitojen aiheuttamia patoutumia tai maalata unelmiaan todeksi. Abstrakti maalaus on aina kuin uusi, joten se on kohdattava ennemmin hengen kuin järjen avulla. Tämä ominaisuus, sekä mahdollisuus äärimmäiseen vähäeleisyyteen tukevat myöskin kontemplaation kokemusta.
Vaikka tunteiden käsittelyyn ja kontemplaatioon on myös paljon muita keinoja, kuten esimerkiksi luonnossa liikkuminen, abstrakti maalaustaide on yksi tärkeä vaihtoehto – ja vaikka abstraktin maalaustaiteen katsoja- ja tekijäkunta onkin pieni, se on kuitenkin olemassa. Ihmiset ovat erilaisia, joten on tärkeää, että jokaiselle löytyy oma keinonsa ja väylänsä tunteiden kohtaamiseen ja kontemplaatioon – ja sitä kautta parempaan vointiin ja parempaan maailmaan.