Demoamisen vaikutus audiovisuaalisessa tuotannossa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä käsiteltiin demoamista ennakkosuunnittelun metodina ja sen vaikutusta audiovisuaalisissa tuotannoissa. Työn tarkoituksena oli tuoda esiin ja tutkia demoamisen toimintatapoja, ja kuinka prosessi on vaikuttanut lopputulokseen, sekä sitä varten tapahtuviin kuvauksiin. Aihetta oli tutkittu kahden lyhytelokuvan, Sijainen ja RAAKA, esituotantovaiheessa syntyneen aineiston kautta, jotka ovat toimineet kirjoittajan lopputöinä Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Elokuvista syntynyttä aineistoa analysoitiin laadullisen tutkimuksen lähestymistapaa hyödyntäen, keskittyen tapaustutkimukseen, johon sisällytettiin erilaisia tarkempia tutkimusmenetelmiä ja laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Aineiston analyysin, sekä kirjoittajan kokemusten ja huomioiden perusteella demokerroilta oli tutkittu demoamisen vaikutusta. Tutkimustyössä esitettiin molemmat elokuvat sekä menetelmät, joilla niitä demottiin. Erilaiset elokuvat sisälsivät erilaisia tapoja harjoittaa ennakkosuunnittelua, kuitenkin aina palvellen kyseistä elokuvaa ja sen kohtausta. Metodia oli hyödynnetty monella eri tapaa, jotka kattoivat eri ennakkosuunnittelun osa-alueita. Demoamista hyödyntämällä kirjoittaja oli pystynyt laatimaan esimerkiksi kuvakäsikirjoituksia.

Demoaminen oli osoittautunut tehokkaaksi tavaksi kehittää suunnitelmia ja ratkoa ongelmia. Sen ansiota työryhmä oli saanut kokemusta, mitä opiskelijoilta saattaa olla puutteellista siinä vaiheessa uraa. Työryhmän välinen kommunikointi, sekä ymmärrys yhteisestä tekemisestä oli parantunut demosessioiden ansiosta. Ne olivat myös havainnollistaneet suunnitelmissa puutteita ja kehitysmahdollisuuksia, mikä tuki jatkuvaa oppimisprosessia. Tutkimuksessa oli verrattu eri demoversioita lopulliseen elokuvaan, mistä pystyi nähdä konkreettisesti demoamisen merkityksen versioittain.

Demoaminen kuitenkin vaati resursseja, työryhmää ja aikaa, mikä saattaa olla joissain tuotannoissa ongelmallista. Kirjoittaja oli pohtinut, että aihetta voisi syventää ammattihaastatteluiden avulla. Niissä voisi tutkia, käyttävätkö ammattikuvaajat ja ohjaajat demoamista omissa elokuvatuotannoissaan, taikka onko sille taloudellisia ja ajallisia mahdollisuuksia. Tutkimusta voisi syventää, kuinka näitä asioita nähdään tai tehdään ammattikentällä.

This thesis examined the use of demoing as a method of pre-planning and its impact on audiovisual productions. The purpose of the study was to highlight and explore the practices of demoing, how the process influenced the final outcome, as well as its effect on the corresponding shoots. The subject was investigated through material generated during the pre-production phase of two short films, Sijainen and RAAKA, which served as the author's final projects at Tampere University of Applied Sciences.

The material from these films was analyzed using a qualitative research approach, focusing on case studies that incorporated various specific research methods and qualitative content analysis techniques. Based on the analysis of this material, along with the author's experiences and observations, the impact of demoing was assessed across multiple demo sessions. The study presented both the films and the ways in which they were demoed. Each film employed different methods of pre-planning, always tailored to the needs of the specific film and its scenes. The method was applied in multiple ways, covering various aspects of pre-production planning. Through demoing, the author was able to create, for instance, storyboards.

Demoing proved to be an effective way to refine plans and solve problems. It enabled the crew to gain practical experience, which might be lacking at this stage of their careers. Communication and mutual understanding among the team improved thanks to the demo sessions, which also revealed gaps and areas for development in the plans, supporting a continuous learning process. The research compared different demo versions with the final film, illustrating the concrete significance of demoing at each stage.

However, demoing requires resources, a crew, and time, which can be challenging for certain productions. The author suggested that further exploration could be conducted through professional interviews. These could examine whether professional cinematographers and directors use demoing in their film productions, and if they have the financial and time resources to do so. Future research could deepen the understanding of how these practices are perceived or implemented within the professional field.