Henkisen turvallisuuden toteuttaminen finnjamboree Kajolla : pestiläisten näkökulma

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää henkisen turvallisuuden toteuttamistapaa Suomen partiolaisten 8. suurleirillä, finnjamboree Kajolla. Kajo oli ensimmäinen suurleiri, jossa henkinen turvallisuus otettiin heti leirin suunnitteluvaiheessa koko leiriorganisaation läpileikkaavaksi teemaksi ja leirin turvallisuusorganisaatiossa toimi oma henkisen turvallisuuden tiimi. Opinnäytetyössä vastattiin kahteen tutkimuskysymykseen: kuinka henkinen turvallisuus toteutettiin finnjamboree Kajolla pestiläisten näkökulmasta ja kuinka henkisen turvallisuuden toteutusta voisi parantaa seuraavalle suurleirille?

Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluita, ja haastattelut analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Haastatteluita kerättiin Kajon pestiläisiltä, joiden pestit olivat joko Kajon henkisen turvallisuuden tiimissä tai henkisen turvallisuuden rajapintojen tiimeissä (henkitiimi, turva, leirisairaala, leirilippukunnan turva-aikuinen). Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin partion tuottamia materiaaleja Kajosta ja seikkailukasvatukseen ja digitaaliseen nuorityöhön liittyviä teorioita. Näiden lisäksi peilattiin partion ja evankelisluterilaisen kirkon suhdetta toisiinsa nykypäivänä, sillä partion voidaan katsoa olevan yksi seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön muoto.

Opinnäytetyöstä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää tulevien isojen partiotapahtumien ja suurleirien suunnittelussa ja toteutuksessa. Kajolla henkinen turvallisuus toimi hyvin ja erillinen, leirin turvallisuusorganisaation alainen, henkisen turvallisuuden tiimi osoittautui tärkeäksi ja sen työnjako leiriarkeen ja leirisairaalaan koettiin onnistuneeksi. Haastatellut pestiläiset kokivat henkisen turvallisuuden korostamisen ajan hengen mukaisena, eivätkä kuormittuneet pesteissään. Eri tiimien rajapintayhteistyö toimi sujuvasti, joskin kohtaajien työnkuvaa pitää vielä kehittää. Tulevaisuudessa on hyvä kartoittaa epätavallisia riskejä vielä laajemmin ja huomioida, kuinka digitaalista nuorisotyötä voisi tuoda partio-olosuhteisiin kattavammin, jotta sosiaalisesta mediasta nousevia turvallisuusriskejä pystyttäisiin hallitsemaan paremmin. Seppo-nimikkeen palauttamista toivottiin, jotta pestiläinen voisi käyttää sitä niin halutessaan.

The aim of the thesis was to find out the method of implementing mental safety at finnjamboree Kajo. Kajo was the first large camp where mental safety was taken as a cross-cutting theme of the entire camp organization right from the planning stage of the camp, and the camp's security organization had its own mental safety team. In the thesis, two research questions were studied: how was mental safety implemented at finnjamboree Kajo from the perspective of volunteers and how could the implementation of mental safety be improved for the next big camp?

Theme interviews were used as a research method and the interviews were analyzed using qualitative content analysis. Interviews were collected from volunteers of Kajo. Volunteers were either in Kajo's mental safety team or in mental safety interface teams (spiritual team, security, camp hospital, safety adult of the camp troop). Materials produced by Kajo and theories related to adventure education and digital youth work were used as a theoretical framework. In addition to these, the relationship between the Scouts and the Evangelical Lutheran Church was mirrored today, as the scouting can be considered a form of the church's children and youth work.

The results can be used in the planning of future large scouting events and large camps. In Kajo, mental safety worked well and the separate mental safety team, subordinate to the camp security organization, proved to be important and the division between “the everyday life on camp” and “the camp hospital” was considered successful. The interviewed volunteers felt that the emphasis on mental safety was in line with the spirit of the times, and they did not feel burdened by their voluntary work. The interface cooperation between the different teams worked smoothly, although the job description of the “encounters” still needs to be developed. In the future, it is good to map out unusual risks even more widely and consider how digital youth work could be brought into the scout camp conditions more comprehensively, so that security risks arising from social media can be better managed. The return of the “Seppo” title was hoped for, so that volunteers could use it if they so wished.