Vatsakeskuksen hoitotyön ammattilaisten kliinisen osaamisen kartoitus

Abstract

Erään yliopistollisen sairaalan vatsaosastoilla toteutettiin syksyllä 2023 henkilökunnalle kysely, jossa kartoitettiin hoitohenkilökunnan kliinisen osaamisen tasoa. Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa nykytilaa vatsaosaston osastohoitotyön ammattilaisten kliinisen osaamisen tasosta kaikilla niillä erikoisaloilla, mitä osastoilla hoidetaan. Tavoitteena oli tuottaa tietoa osaamisen nykytilasta ja millä alueilla nousee esiin lisäkoulutuksen tarve. Kyselylomakkeena käytettiin Vatsakeskuksen osastohoitotyön ammattilaisten kliininen osaaminen- mittaria, joka pohjautui aikaisempaan tutkimustietoon vatsakeskuksen osastohoitotyön ammattilaisten kliinisestä osaamisesta, sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Tarkoituksena tutkimukselle oli tunnistaa osastohoitotyön ammattilaisten osaamisen taso sekä osaamisvajeet, sekä kartoittaa, mitkä taustatekijät vaikuttavat asiaan. Tutkimustuloksia tullaan hyödyntämään täydennyskoulutustarpeen pohjana, sekä toimintalähtöisen työvuorosuunnittelun tukena.

Kysely toteutettiin sähköisellä Webropol- kyselyllä, ja vastaajiksi kutsuttiin kaikki kyseisen yliopistollisen sairaalan vatsakeskuksen osastonhoitotyön ammattilaiset (N=112). Vastauksia tutkimukseen käytettäväksi saapui 66 kappaletta. Kyseessä oli määrällinen tutkimus, joten tutkimustulokset analysoitiin SPSS- järjestelmällä. Analysoinnin perusteella arvioitiin yleisesti osaamisen tasoa, sekä taustamuuttujien merkitystä osaamiseen. Keskeisiä taustamuuttujia tutkimuksessa oli neljä, ikä, koulutus, ja työkokemus, sekä sosiaali- ja terveysalalta, että kirurgisen potilaan hoitotyöstä. Summamuuttujina käsiteltiin lääkinnällisten laiteiden sekä tarvikkeiden osaamista, sekä erikoisalaosaamista potilaan hoitotyössä.

Tuloksissa nousi esille, että vatsakeskuksen osastonhoitotyön ammattilaisten osaamistaso kliinisessä hoitotyössä oli pääsääntöisesti hyvää. Osaamistarpeita nousi kuitenkin esiin lääkinnällisten laitteiden- ja tarvikkeiden osalta tasaisesti. Yleinen osaaminen hoitotyössä oli hyvällä tasolla, ja kehitystarpeita nousi esiin vain vähän. Kuitenkin mitä enemmän oli kyse erikoisalaosaamisesta, sen voimakkaammin lisäkoulutuksen tarve nousi esiin. Yhtenä selkeimpänä yhdistävänä osaamisvajeena nousi esiin potilaan ohjaaminen, sekä järjestelmien ja mittareiden käyttö kartoituksessa. Sosiaali- ja terveysalan työkokemus vaikutti jonkin verran kliinisen osaamisen tasoon.