Tekoälyn käyttöaste Suomen yleisissä kirjastoissa ja tekoälykoulutuksen tarpeen kartoitus : tekoälykysely Suomen yleisille kirjastoille

Abstract

Generatiivisella tekoälyllä tarkoitetaan ohjelmaa mikä on koulutettu halutulla datalla, minkä jälkeen se pystyy tuottamaan ihmismäistä sisältöä pohjautuen sille syötettyyn dataan. Tekoälyä ei ole yleisten kirjastojen näkökulmasta tutkittu vielä kovinkaan paljoa Suomessa, minkä vuoksi aihe valikoitui tähän työhön. Tekoäly on herättänyt viimeisen muutaman vuoden aikana hyvinkin paljon mielenkiintoa kuluttajien parissa sekä monilla eri aloilla. Tulevaisuudessa voidaan olettaa tekoälyllä olevan vielä nykyistä isompi rooli yhteiskunnassamme, ja siksi onkin tärkeää tutkia, miten kirjastot ovat valmistautuneet tekoälyn tuomaan muutokseen.

Työn teoriaosuudessa keskityttiin tekoälyn historiaan ja sen termistöön. Tämän lisäksi tekoälyn käyttöä tarkasteltiin erilaisten esimerkkien kautta arkielämässä sekä kirjastoalalla. Teorian viimeisessä osuudessa mietittiin tekoälyyn liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Tarkoituksena oli tutkia kyselyn avulla tekoälyä ja sen käyttöä Suomen yleisissä kirjastoissa. Työssä tutkittiin, miten paljon ja mitä tekoälyohjelmia kirjastoissa käytetään, mitä mieltä kirjastolaiset ovat tekoälystä sekä tarvitsevatko kirjastolaiset koulutusta tekoälyyn.

Opinnäytetyön suorittavaksi osaksi valikoitui verkkokysely, joka tehtiin webropol-kyselynä. Kysely lähetettiin sähköpostilla 682 Suomalaiseen kirjastoon. Työhön valittiin kvantitatiivinen lähestymistapa, koska tarkoituksena oli kerätä mahdollisimman paljon dataa monilta eri kirjastoalan työntekijöiltä. Tätä dataa sitten tarkasteltiin ja vertailtiin toisiinsa esimerkiksi ristiintaulukoinnilla.

Kyselyyn vastasi 371 kirjastoalan työntekijää. Kyselystä selvisi se, että tekoälyn käyttö ei ole kovin yleistä etenkään pienemmissä kirjastoissa. Muutamat suositut ohjelmat kuten ChatGPT, Copilot ja Canva olivat eniten käytettyjä. Suurin osa vastaajista ei ollut käynyt tekoälykoulutuksissa mutta olisi valmis käymään niissä. Tekoälyä ei koettu uhaksi omalle työlle mutta huoli sen väärinkäytöstä muilla aloilla nousi esille, esim. generatiivinen tekoäly taidealoilla.

Generative artificial intelligence (AI) refers to a program that is trained with a preferred data set, after which it can produce human-like content based on the data entered into it. AI has not been studied much from the perspective of Finnish public libraries, which is why the topic was chosen for this work. Over the past few years AI has attracted a great deal of interest among consumers and in many different fields. In the future artificial intelligence can be expected to play an even bigger role in our society and that is why it is important to study how libraries are prepared for the change brought by artificial intelligence.

The theoretical part of the thesis focused on the history of artificial intelligence and its terminology. In addition to this the use of AI was examined through various examples in everyday life and in the public libraries. In the final part of the theory ethical issues related to artificial intelligence were considered.

The purpose was to use the survey to study artificial intelligence and its use in Finnish public libraries. How much and what AI programs are used, what the library workers think about AI and do they need training for AI.

An online survey was selected as the part of the thesis, which was conducted as a Webropol survey. This was then sent by e-mail to 682 Finnish libraries. A quantitative approach was chosen because the purpose was to collect as much data as possible from a wide range of library workers. This data was then review and compared with each other, for example by cross tabulation.

The survey was answered by 371 library workers. The survey found that the use of artificial intelligence is not very common especially in smaller libraries. A few popular programs like ChatGPT, Copilot and Canva were the most used. Most of the respondents had not attended AI trainings but would be willing to attend them. Artificial intelligence was not seen as a threat to one’s own work but concerns about its misuse in other fields emerged