Monipaikkainen työ suhteessa psykologiseen työhyvinvointiin – uhka vai mahdollisuus asiantuntijatyössä?

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa monipaikkaisen työn suhteesta asiantuntijoiden psykologiseen työhyvinvointiin. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään erilaisia näkökulmia ja ymmärtämään, millaiset tekijät joko tukevat tai estävät asiantuntijoiden psykologisen työhyvinvoinnin toteutumista monipaikkaisessa työssä. Tutkimuksen alakysymysten avulla pyrittiin selvittämään, mitkä tekijät liittyvät itseohjautuvuuteen ja sisäiseen motivaatioon sekä miten asiantuntijat kokevat psykologisen turvallisuuden monipaikkaisessa työympäristössä. Tutkimus rajattiin koskemaan Suomessa työskenteleviä asiantuntijoita. Tietoperustassa käsitellään monipaikkaisen työn käytänteitä, työhyvinvointia sekä itsemääräämisteoriaa ja itseohjautuvuutta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää asiantuntijaa eri organisaatioista, jotka työskentelevät monipaikkaisesti yhdistäen lähi- ja etätyön mallin. Haastattelut pidettiin marraskuussa 2024. Tutkimustulokset osoittavat, että monipaikkainen työskentely voi tarjota merkittäviä etuja erityisesti itseohjautuvuuden ja autonomian suhteen, mikä voi vahvistaa asiantuntijoiden sisäistä motivaatiota. Tulokset kuitenkin osoittavat, että autonomian lisääntyminen voi myös lisätä kuormitusta ja heikentää työhyvinvointia, mikäli esihenkilöiden tuki jää riittämättömäksi. Psykologisen turvallisuuden merkitys korostui erityisesti etätyössä, jossa yhteisöllisyyden ja viestinnän tukeminen oli haastavampaa kuin lähityössä. Lähityön koettiin luovan parempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä tuki psykologista turvallisuutta. Monipaikkaisen työn koettiin vaativan rakenteellista tukea ja aktiivista esihenkilötyötä, jotta psykologinen työhyvinvointi, itseohjautuvuus ja psykologinen turvallisuus voivat toteutua parhaalla mahdollisella tavalla. Aineistosta ilmenneet asiantuntijoiden näkemykset monipaikkaisen työn haasteista ja mahdollisuuksista olivat melko yhtenäisiä, mutta organisaatiolliset rakenteet vaikuttivat huomattavasti näihin kokemuksiin. Ehdotetuissa jatkotutkimuksissa tulisi keskittyä siihen, millä tavoin organisaatiokulttuurit ja johtamiskäytännöt voivat tukea monipaikkaista työskentelyä eri toimialoilla entistä laajemmin. Lisäksi pitkittäistutkimusten avulla olisi mahdollista syventää ymmärrystä psykologisen turvallisuuden kehityksestä ja sen vaikutuksista työhyvinvointiin sekä motivaatioon monipaikkaisessa työympäristössä. Tämän tyyppinen tutkimus tarjoaisi arvokasta tietoa siitä, millaisia vaikutuksia pitkällä aikavälillä on erilaisille työympäristöille ja johtamiskäytännöille altistumisella asiantuntijoiden kokemuksiin psykologisesta turvallisuudesta, motivaatiosta ja työhyvinvoinnista.