Tulehduksellista suolistosairautta sairastavien liikuntatottumukset sekä sairauden vaikutukset liikuntaan

Abstract

Tulehdukselliset suolistosairaudet (IBD) on jatkuvasti voimakkaasti lisääntyvä sairaus varsinkin länsimaissa. Suomessa tällä hetkellä on noin 60 000 diagnoosin saanutta henkilöä ja määrä nousee vuosi vuodelta. Syytä tälle ei ole saatu vielä selvitettyä. Tulehduksellisiin suolistosairauksiin kuuluvat haavainen paksusuolentulehdus, Crohnin tauti sekä luokittelematon koliitti. IBD sairaudet aiheuttavat elinikäisen tulehdustilan suolistossa eikä tauti ole parannetavissa. Taudin oireet ovat usein muun muassa jatkuva vatsakipu, ripuli, pahoinvointi sekä väsymys ja oireet vaikuttavat usein merkittävästi sairastuneen elämänlaatuun. Lisäksi sairauden hoitoon liittyvä lääkitys ja sen sivuvaikutukset voivat rajoittaa elämää. Sairaudelle tyypillistä on myös aaltoileva taudinkuva, johon kuuluu akuuttivaiheiden ja oireettomien remissiovaiheiden vaihtelua, joka tuo arkeen oman haasteensa. Lääkehoitoja on monenlaisia ja osa sairastuneista voikin elää pääsääntöisesti hyvin tavallista elämää, kun taas toisilla sairaus hallitsee isosti elämää. Opinnäytetyö tehtiin IBD ja muut suolistosairaudet ry:lle ja työlle määriteltiin kaksi tavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, onko IBD sairauteen sairastuminen vaikuttanut liikkumisen määriin ja minkälaisia mahdollisia esteitä liikkumiselle on ilmennyt. Liikkumisen määriä verrattiin UKK instituutin määrittämiin aikuisten 18–64-vuotiaiden liikkumisen määrityksiin sekä Suomessa tehtyihin liikkumisen valtakunnallisiin tutkimuksiin aikuisväestöstä. Selvitys toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella eli käytössä oli kvantitatiivinen tutkimusote. Kyselyyn vastattiin kokemusten pohjalta, eikä esimerkiksi aktiivisuutta mittaavia laitteita käytetty. Kyselyn tuloksina ilmeni, että IBD:tä sairastavien liikkumisen määrä ei oleellisesti poikkea verrattuna Liikuntaraportti 2022-tutkimuksen tuloksiin. Sen sijaan liikkumisen muoto on usein jouduttu vaihtamaan lempeämpään liikuntamuotoon sekä suosikkilajia ei enää sairastumisen jälkeen pystytty jatkamaan samalla tavalla. Vastaajissa mukana oli myös henkilöitä, jotka eivät liiku laisinkaan. Tuloksissa havaittiin liikkumattomien osuuden yli tuplaantuneen sairastumisen jälkeen. Tuloksissa saatiin myös selville, että lähes jokainen vastaajista koki jonkinlaisia esteitä liikkumiseen sairastumisen jälkeen. Suurimpina tekijöinä oli uupumuksen oireet, joita lähes neljä viidestä koki tuntevansa sekä erilaiset kivut ja suolen nopea toiminta. Toisena tavoitteena oli lisätä IBD sairastuneille ymmärrystä liikkumisen tärkeydestä sairauden hoidossa sekä liikkumisen merkityksestä terveydelle. Viestinnän keinoksi valittiin kohdennettu viestintä artikkelin muodossa, joka julkaistaan IBD ja muut suolistosairaudet jäsenlehdessä. Artikkelissa käsitellään tiedonkeruun tuloksia sekä kannustavalla tavalla rohkaistaan liikkumaan. Liikkumisen merkitykseen sairauden hoidossa tulisikin panostaa tulevaisuudessa enemmän ja etsiä keinoja, jolla liikkuminen olisi mahdollista myös IBD sairautta sairastaville ja pohtia mikä on riittävä liikkumisen määrä.