Maksimivoimaharjoittelun vaikutukset jalkapalloilijan suorituskykyyn ja lihasvammariskeihin

Abstract

Jalkapallo on maailman suosituin ja pelatuin pallopeli. Harrastajia jalkapallossa on arviolta 250 miljoonaa maailmanlaajuisesti. Nykymuotoon jalkapallo on muotoutunut 1800-luvulla Englannissa. Ottelut kestävät 90 minuuttia ja koostuvat kahdesta 45 minuutin puoliajasta ja kentällä samaan aikaan pelaa kymmenen kenttäpelaajaa sekä maalivahti. Lajia voidaan pitää kestävyysurheiluna, sillä pelaajat voivat liikkua otteluiden aikana 10-12 kilometriä, mikä vaatii pelaajilta hyvää aerobista kuntoa sekä hapenottokykyä. Otteluiden aikana tapahtuu myös paljon sprinttejä, mikä puolestaan vaatii pelaajilta räjähtäviä sekä nopeutta vaativia ominaisuuksia sekä maksimaalista voimantuottoa. Jalkapallossa tyypillisimmät vammariskit liittyvät lihasrevähtymiin, nilkkojen nyrjähdyksiin sekä kontaktitilanteisiin vastustajan kanssa.

Opinnäytetyö tehtiin itsenäisenä työnä. Aiemman kilpaurheilu-uran ja sen aikana tulleiden vammojen, työkokemuksen fysiikkavalmennuksen parissa sekä fysioterapiaopintojen aikana urheiluun painottuvan fysioterapian vuoksi opinnäytetyön aihe on lähellä omaa intohimoa eli urheilijan suorituskyvyn parantamista sekä vammojen ennaltaehkäisyä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia maksimivoimaharjoittelun vaikutuksia suorituskykyyn sekä vammojen esiintyvyyteen jalkapallon viitekehyksessä.

Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa aineisto kerättiin käyttäen Google Scholar, Pub-Med sekä Science Directin tietokantoja. Lisäksi manuaalisella haulla tehdyt aineistot täydensivät opinnäytetyön aihealueiden sisältöä. Aineiston haku kartoitti maksimivoimaharjoittelun vaikutuksia lihasvamma-riskien, nopeuden sekä kestävyyden osa-alueilla jalkapallon viitekehyksessä.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella laadukas ja nousujohteinen maksimivoimaharjoittelu sekä sen ohjel-mointi voivat parantaa jalkapalloilijan voimaominaisuuksia, sekä vaikuttaa nopeuteen, suunnanmuutok-seen, aerobiseen taloudellisuuteen sekä erityisesti lihasperäisten vammojen esiintyvyyteen.