Huostaanotetun lapsen suhteet ja niiden muutokset sijoituksen aikana

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, mitä viimeisen vuosikymmenen aikana oli kirjoitettu suomalaisten huostaanotettujen lasten ihmissuhteista merkityksineen ja niiden muutoksesta sijoituksen aikana. Työn taustalla oli tekijän mielenkiinto aiheeseen oman lastensuojelun työuransa kautta ja toive kasvaa paremmaksi ammattilaiseksi, joka osaa huomioida monipuolisesti asiakkaiden tärkeät suhteet ja tukea niitä laitoshuoltoon sijoituksen aikana. Kirjallisuuskatsauksen tuloksia on mahdollisuus käyttää taustana ihmissuhdeperustaisen työskentelyn vahvistamiselle laitosmuotoisessa sijaishuollossa.

Työn keskeiset käsitteet sisälsivät tietoa suomalaisen lastensuojelun historiasta, huostaanotosta, laitosmuotoisesta sijaishuollosta, vanhemmuudesta ja kiintymyssuhdeteoriasta, vertaissuhteista, yhteisöllisyydestä ja lapsen suhteesta laitosympäristön työntekijöihin. Kirjallisuuskatsauksen aineistona oli 17 erilaista tutkimusta, jotka käsittelivät huostaanotettujen ja laitokseen sijoitettujen lasten suhteita, suhteiden merkityksiä ja niiden muutoksia. Tutkimuksen aineisto hankittiin tekemällä haut kolmeen eri tietokantaan, sekä täydentämällä aineistoa käsin haulla.

Tuloksien perusteella huostaanotettujen lasten ihmissuhteista oli kirjoitettu paljon ja monipuolisesti. Suhteesta vanhempiin ja sijaishuoltopaikan työntekijöihin oli paljon tutkimuksia, joissa tulokset olivat hyvin samanlaisia keskenään. Lapset kokivat perheensä hyvin moninaisina, mutta yleensä äiti ja sisarukset olivat erityisen tärkeitä ja läheisiä. Isä näyttäytyi usein lastensuojelussa etäisenä hahmona. Lapsen suhteet perheeseensä yleensä säilyivät ja jopa parantuivat sijoituksen aikana, esimerkiksi etäisyyden ja lapsen oman kasvun myötä. Sen sijaan sisarussuhteiden ja vertaissuhteiden merkitys jäi usein sijoituspaikassa huomioimatta ja erityisesti lapsen suhteet kaveripiireihinsä usein katkesivat sijoituksen aikana. Huostaanotto haastoi lähes poikkeuksetta yhteydenpitoa läheisiin. Sijaishuollon yhteisöllisyys ja mukanaan tuomat uudet suhteet olivat myös paljon tutkittuja aiheita. Laitosympäristön yhteisöllisyyden merkitys tunnistettiin, mutta oli vaihtelevaa, muodostuivatko saman paikan lapset läheisiksi. Sen sijaan laitoksen ohjaajilla oli yleensä suuri merkitys huostaanotetuille ja lähes kaikki olivat löytäneet edes yhden luotettavan aikuisen. Näitä suhteita kuitenkin haastoivat sijaishuoltopaikkojen muutokset ja melkein aina suhde tärkeisiin aikuisiin katkesi itsenäistymisen myötä.