GC-FID-laitteen käyttöönotto, menetelmänkehitys ja validointi terpeenihiilivetyjen analytiikkaa varten
Karvonen, Tiina (2024)
Karvonen, Tiina
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120533411
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120533411
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli GC-FID-laitteiston käyttöönotto ja sisäänajo mäntyöljytärpätin terpeenihiilivetyjen analytiikkaa varten. Toimeksiantaja oli mäntyöljyn jatkojalosteita valmistava Forchem Oyj. Työn tarkoituksena oli kehittää ja validoida kaasukromatografinen menetelmä α- ja β-pineenin, δ-3-kareenin sekä limoneenin määritystä varten. Menetelmä kehitettiin tärpätin laadunvarmistusta varten. Menetelmänkehityksen pohjana oli standardi ASTM D6387−19 Standard Test Methods for Composition of Turpentine and Related Terpene Products by Capillary Gas Chromatography. Kaasukromatografin kantajakaasuna käytettiin typpeä. Työssä selvitettiin, voiko typpeä käyttää kantajakaasuna vedylle tai heliumille tarkoitetussa menetelmässä ja mitä muutoksia se vaatii.
Työn kokeellinen osa aloitettiin näytteenkäsittelyn ja laiteparametrien optimoinnilla. Menetelmänkehityksessä ja validoinnissa käytettiin prosessinäytteitä ja standardiaineista valmistettuja näytteitä. Kalibrointi tehtiin sisäisen standardin menetelmällä, ja sisäisenä standardina oli nonaani. Validoinnissa määritettiin tilastollisilla menetelmillä lineaarisuus, toteamisraja, määritysraja, oikeellisuus ja toistettavuus sekä laskettiin mittausepävarmuus.
Typpi kantajakaasuna todettiin toimivaksi valitulle menetelmälle, mutta analyysiaika piteni verrattuna standardimenetelmään. Menetelmän ja laitteiston suorituskyky todettiin riittäväksi validoinnin perusteella. Menetelmän lämpötilaohjelman optimointia voi jatkaa paremman resoluution tai lyhyemmän analyysiajan saavuttamiseksi.
Työn kokeellinen osa aloitettiin näytteenkäsittelyn ja laiteparametrien optimoinnilla. Menetelmänkehityksessä ja validoinnissa käytettiin prosessinäytteitä ja standardiaineista valmistettuja näytteitä. Kalibrointi tehtiin sisäisen standardin menetelmällä, ja sisäisenä standardina oli nonaani. Validoinnissa määritettiin tilastollisilla menetelmillä lineaarisuus, toteamisraja, määritysraja, oikeellisuus ja toistettavuus sekä laskettiin mittausepävarmuus.
Typpi kantajakaasuna todettiin toimivaksi valitulle menetelmälle, mutta analyysiaika piteni verrattuna standardimenetelmään. Menetelmän ja laitteiston suorituskyky todettiin riittäväksi validoinnin perusteella. Menetelmän lämpötilaohjelman optimointia voi jatkaa paremman resoluution tai lyhyemmän analyysiajan saavuttamiseksi.