Maatalousyrityksen viljelykierron kehittäminen: Case: maatalousyritys Sastamalassa

Abstract

Viljelykierto on keskeinen tekijä kannattavan kasvintuotannon ylläpitämisessä. Se lisää satovarmuutta, parantaa sadon laatua ja määrää sekä pienentää markkinariskejä. Samalla viljelykierto mahdollistaa paremman sopeutumisen tuotantoympäristön muutoksiin. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärimmäiset sääilmiöt korostavat tarvetta sopeutumistoimiin, sillä niiden tuhojen vaikutukset voivat olla merkittäviä. Yhden viljelykasvin viljelyyn erikoistuminen on usein taloudellisesti ja ekologisesti kestämätön ratkaisu. Muuttuvissa olosuhteissa riskienhallinta edellyttää viljelykierron monipuolistamista, mikä tukee paitsi taloudellista kannattavuutta myös maaperän rakenteen, ravinnetalouden ja multavuuden parantamista sekä pienentää kasvintuhoojien riskejä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on koota teoriatietoa rypsin viljelystä, maaperän kasvukuntoon vaikuttavista tekijöistä ja ekojärjestelmätuen tarjoamista tukimuodoista. Työn tutkimusosassa selvitettiin maatalousyrityksen peltolohkojen viljelykierron nykytilaa ja kehittämismahdollisuuksia. Peltolohkot jaettiin kolmeen ryhmään (A, B ja C) peltojen koon, viljelytehokkuuden ja viljavuusanalyysien perusteella tulosten vertailun helpottamiseksi. Peltolohkoryhmille laadittiin viiden vuoden viljelykiertosuunnitelmat, joiden perusteella tehtiin katetuottolaskelmat. Näiden laskelmien avulla arvioitiin taloudellisesti kannattavimmat viljelykiertovaihtoehdot. Katetuottolaskelmien tulokset vaihtelivat peltolohkoryhmien välillä. Joissakin ryhmissä erot eri viljelykiertojen kannattavuudessa olivat vähäisiä, mikä viittaa siihen, että viljelykiertosuunnitelmien uudelleenmuotoilu voisi tuottaa erilaisia tuloksia. Nykyinen viljelykierto osoittautui kokonaisuudessaan heikoimmaksi vaihtoehdoksi, mutta peltolohkoryhmässä C se oli paras, mikä johtui lohkojen laajasta heinäntuotantoalasta. Rypsin viljelyyn ja ekojärjestelmätukeen perustuva viljelykierto oli kuitenkin kokonaistulosten perusteella taloudellisesti kannattavin. On tärkeää huomata, että katetuottolaskelmissa ei huomioitu kiinteitä kustannuksia, joten viljelykiertojen lopullista kannattavuutta ei voitu täysin määrittää. Tulokset kuitenkin osoittavat, että monipuolinen viljelykierto on kannattavampi kuin yksipuolinen viljely sekä taloudellisesti että maankasvukunnon näkökulmasta. Monipuolinen ja aktiivinen kasvivuorottelu tukee parempaa maaperän kuntoa ja pitkän aikavälin kestävyyttä. Työn luvut 5–7 sisältävät maatalousyrityksen luottamuksellisia tietoja, minkä vuoksi ne on salattu liikesalaisuuden suojaamiseksi.