LÄHIESIHENKILÖIDEN RESILIENSSIVALMENNUS JA PSYYKKINEN TYÖHYVINVOINTI

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, miten resilienssivalmennus voi tukea lähiesihenkilöiden jaksamista, ja miten valmennusohjelmaa voitaisiin kehittää entistä vaikuttavammaksi. Resilienssi määritellään yksilön kykynä sopeutua ja palautua stressaavista tai haastavista tilanteista. Sosiaali- ja terveysalan organisaatiot, joissa jatkuva muutos ja stressaavat ti-lanteet ovat arkipäivää, hyötyvät erityisesti esihenkilöiden resilienssin tukemisesta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että resilienssivalmennus tukee esihenkilöiden psyykkistä työhyvinvointia erityisesti itsesäätelyn, tunnetaitojen ja vuorovaikutustaitojen kehittämisen kautta. Valmennus auttoi osallistujia tunnistamaan ja säätelemään omia tunteitaan, hallit-semaan stressiä ja parantamaan kykyään käsitellä haastavia tilanteita. Lisäksi valmennus lisäsi kollegiaalista tukea ja edisti esihenkilöiden mahdollisuuksia jakaa kokemuksia ja op-pia toisiltaan. Valmennuksen vaikutuksesta esihenkilöt kokivat kehittyneensä joustavuu-dessa, ratkaisukeskeisyydessä ja itsetietoisuudessa, mikä tukee heidän kokonaisvaltaista työssäjaksamistaan.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että resilienssivalmennuksella on positiivinen vaikutus lähiesihenkilöiden psyykkiseen työhyvinvointiin ja resilienssiin. Valmennus tukee esihenki-löitä heidän työssään kohtaamaan haasteita ja stressitekijöitä paremmin, mikä vaikuttaa myös laajemmin työyhteisön työhyvinvointiin. Valmennuskokonaisuuden kehittämisessä olisi tärkeää yksilöllistää valmennusta esihenkilöiden tarpeiden mukaan sekä sisällyttää siihen työnohjauksellisia elementtejä, kuten mentorointia ja sparrausta.

Avainsanat: resilienssi, psyykkinen työhyvinvointi, lähiesihenkilöt

This study focuses especially on how resilience coaching can support a supervisor’s co-ping and how the existing resilience programme can be developed so it becomes even more efficient. On-going change and stressful situations are commonplace in health and social care organisations. Therefore, in these organisations supporting supervisor’s re-silience is especially beneficial. According to this study, resilience coaching supports a supervisor’s well-being at work by improving supervisor’s self-regulation, emotional skills and social interaction skills. The re-silience coaching helped attendants to recognize and control their emotions, cope with stress and improve their ability to face difficult situations. In addition, the programme increased the feeling of collegial atmosphere and also promoted an atmosphere where the attendants could share their experiences and learn from one another. After the coaching the attendants also felt they had improved their skills in adaptability, solution-focusedness and self-assertion which in turn affected their coping at work positively. Thus, according to this study resilience coaching has a positive effect to supervisor’s psychological well-being at work as well as to their resilience. Resilience coaching helps supervisor to face difficulties and stressors at work which affects the whole work commu-nity’s well-being positively. Further improvements to programme should focus on making the programme individualised and taking into account the different needs foremen have. The programmes could also include elements from work guidance such as mentoring. Keywords: Resilience, psychological well-being at work, supervisor