Biometriikan käyttö poliisissa

Abstract

Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Poliisihallitus (POHA). Poliisitoiminnan suunnittelemiseksi ja kehittämiseksi POHAssa oli tarve selvittää ja luoda selkeä kokonaiskuva biometriikan käytöstä poliisissa. Kokonaiskuva antaisi suunnan mahdollisille rikostorjunnan kehittämistoimille.

Työn tavoitteena oli koota yhteen, mitä eri kansainvälisissä asetuksissa ja kansallisissa laeissa säädetään biometriikan käytöstä poliisin eri tehtävissä. Työn tarkoituksena oli kartoittaa, mitä biometrisia tietoja on saatavilla ja mihin eri poliisin rekistereihin tai poliisin käytössä oleviin tietojärjestelmiin ne on tallennettu. Lisäksi selvitettiin, missä tarkoituksissa kyseisiä biometrisia tietoja voidaan käsitellä. Kehittämistehtävänä luotiin tiivistelmä edellä mainituista tiedoista sisältäen tietojärjestelmien oikeat nimet ja lainsäädännössä käytetyt nimitykset.

Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen tutkimus. Aineistona oli pääasiassa EU:n asetukset ja kansalliset lait, eli kyseessä oli faktanäkökulmasta tehty dokumenttianalyysi. Tutkimusasetelmina sovellettiin tapaustutkimusta ja toimintatutkimusta, sillä työn tavoitteena oli ensin selvittää ja kartoittaa ja sen jälkeen löytää mahdollisia kehittämiskohteita.

Opinnäytetyössä käytiin lisäksi läpi, mitä biometristen tietojen käsittelyyn liittyviä kansallisia lainsäädäntöhankkeita on parhaillaan käynnissä ja mitä uusia tietojärjestelmiä on tulossa poliisin käyttöön edellyttäen, että niissä käsitellään biometrisia tietoja. Hallitus selvittää muun muassa poliisin rekistereihin tallennettujen biometristen tietojen käytön laajentamista Schengen-etsintäkuulutuksissa, koska tällä hetkellä Suomi ei voi kansallisen lainsäädäntönsä puitteissa liittää biometrisia tietoja kuulutuksiin siinä laajuudessa, kuin Schengenin säännöstö edellyttäisi. Hallituksen esityksen tarkoituksena on parantaa biometriikan käytön mahdollisuuksia lainvalvonnan ja rikostorjunnan tarkoituksessa ainakin kaikkein törkeimpien rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi.

Kehittämisehdotuksena olisi laajentaa INTERPOLin työkalujen käyttöä Suomessa, sekä tarkentaa kansallista lainsäädäntöä biometristen tietojen käytöstä INTERPOL-kuulutuksissa. Jatkotutkimusaiheena voisi kartoittaa, eroaako Ruotsin tai Norjan poliisin biometriikan käyttö siitä, mikä Suomessa on mahdollista.

The objective of this thesis was to create a comprehensive overview about the use of biometrics in the Finnish police. The purpose was to gather information on what kind of biometric data are available in different information systems or registers owned by or used by the police and what kind of purposes police can use the biometric data. The main purpose is to enhance the prevention, detection, and investigation of crimes at the national and international level.

The methodology used in the thesis was qualitative research. The document analysis was conducted using both case study and action research methods. Based on further understanding of the current possibilities and limitations, potential areas of development were identified.

The thesis contains information about the current projects regarding the development of national legislation whether it is related to the usage of biometrics in policing. New EU level information systems for law enforcement cooperation were also introduced since biometric data is collected or processed in the system.

The conclusion of the thesis is that the usage of the Schengen Information System and the INTERPOL tools should be enhanced. The development of crime prevention is based on a clear legal framework, which needs to be settled nationally. Further research could compare biometric practices between Nordic countries police forces to explore so called best practices and practices to avoid.