Jalkapohjan kalvojänteen rappeuman konservatiivinen kuntoutus
Mansikkamäki, Kasperi (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121034207
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121034207
Tiivistelmä
Jalkapohjan jännekalvon rappeuma on yleisimpiä alaraajan kiputilojen aiheuttajia. Jopa 10–15 % ihmisistä saattaa kärsiä sen aiheuttamasta kivusta ja toimintakyvyn heikkenemisestä eri elämänvaiheissa, sen ollessa yleisintä 40–60-vuotiaiden ikäryhmässä. Vaivaa tavataan niin aktiivisilla, kuin myös in-aktiivisilla ihmisillä. Vaivan konservatiivista hoitoa on tutkittu paljon erilaisin menetelmin, mutta selkeää konsensusta eri hoitomuotojen paremmuudesta ei ole pystytty selkeästi osoittamaan, etenkään pitkällä aikavälillä. Erilaisiin hoitomuotoihin esimerkiksi fysikaaliset menetelmät, injektiot sekä terapeuttinen harjoittelu.
Opinnäytetyön aihe syntyi suullisen toimeksiannon pohjalta ja se toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tarkoituksena oli selvittää mitkä ovat nykytiedon valossa vaikuttavia kuntoutusmenetelmiä jalkapohjan kalvojänteen rappeuman aiheuttaman kivun ja toimintakyvyn osalta. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät altistavat kalvojänteen rappeumalle. Tavoitteena oli tuottaa ajantasainen ja luotettava katsaus, jota toimeksiantaja voisi käyttää omien toimien tukena. Opinnäytetyössä käytetty aineisto kerättiin marraskuussa 2024 kolmea eri tietokantaa hyödyntäen. Nämä tietokannat olivat CINAHL, PubMed ja Cochrane. Opinnäytetyön katsaukseen valittiin viisi tutkimusta. Tutkimusten valintaa ohjasi määritetyt sisäänotto- ja poissulkukriteerit.
Lopputulemana huomattiin, että jalkapohjan kalvojänteen rappeumaa voidaan hoitaa konservatiivisesti useilla eri tavoilla. Hyväksi havaittuja hoitomuotoja olivat esimerkiksi terapeuttinen harjoittelu paineaaltoterapia, verihiutaleella rikastetut plasmainjektiot sekä dekstroosiliuos injektiot. Vaikutukset olivat vaivan toteamishetkestä kuluneeseen aikaan nähden erilaisia, mutta pitkällä aikavälillä paremmuutta eri hoitomuotojen välillä ei ole pystytty osoittamaan. Altistavina tekijöinä selkeimmin esiin nousivat korkea kehonpaino, korkea kehonmassaindeksi ei-atleettisessa väestössä, sekä lisääntynyt nilkan plantaarifleksio atleettisessa väestössä. Isossa kuvassa tutkimusnäyttöä vaivaa toistuvat tutkimusten metodologisen laadun puutteet, sekä korkeat julkaisuharhan riskit. Vaivaa koskevaa tutkimusta vaikeuttavina tekijöinä voidaan nähdä esimerkiksi suuri vaihtelu tutkittavan väestön osalta, vaihtelu käytetyissä terapia-/hoitomuodoissa, sekä vaivan polarisoiva esiintyminen niin aktiivisilla, kuin myös in-aktiivisilla ihmisillä.
Opinnäytetyön aihe syntyi suullisen toimeksiannon pohjalta ja se toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tarkoituksena oli selvittää mitkä ovat nykytiedon valossa vaikuttavia kuntoutusmenetelmiä jalkapohjan kalvojänteen rappeuman aiheuttaman kivun ja toimintakyvyn osalta. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät altistavat kalvojänteen rappeumalle. Tavoitteena oli tuottaa ajantasainen ja luotettava katsaus, jota toimeksiantaja voisi käyttää omien toimien tukena. Opinnäytetyössä käytetty aineisto kerättiin marraskuussa 2024 kolmea eri tietokantaa hyödyntäen. Nämä tietokannat olivat CINAHL, PubMed ja Cochrane. Opinnäytetyön katsaukseen valittiin viisi tutkimusta. Tutkimusten valintaa ohjasi määritetyt sisäänotto- ja poissulkukriteerit.
Lopputulemana huomattiin, että jalkapohjan kalvojänteen rappeumaa voidaan hoitaa konservatiivisesti useilla eri tavoilla. Hyväksi havaittuja hoitomuotoja olivat esimerkiksi terapeuttinen harjoittelu paineaaltoterapia, verihiutaleella rikastetut plasmainjektiot sekä dekstroosiliuos injektiot. Vaikutukset olivat vaivan toteamishetkestä kuluneeseen aikaan nähden erilaisia, mutta pitkällä aikavälillä paremmuutta eri hoitomuotojen välillä ei ole pystytty osoittamaan. Altistavina tekijöinä selkeimmin esiin nousivat korkea kehonpaino, korkea kehonmassaindeksi ei-atleettisessa väestössä, sekä lisääntynyt nilkan plantaarifleksio atleettisessa väestössä. Isossa kuvassa tutkimusnäyttöä vaivaa toistuvat tutkimusten metodologisen laadun puutteet, sekä korkeat julkaisuharhan riskit. Vaivaa koskevaa tutkimusta vaikeuttavina tekijöinä voidaan nähdä esimerkiksi suuri vaihtelu tutkittavan väestön osalta, vaihtelu käytetyissä terapia-/hoitomuodoissa, sekä vaivan polarisoiva esiintyminen niin aktiivisilla, kuin myös in-aktiivisilla ihmisillä.