Vesipuhveli lintuveden hoitotyössä Suomessa, case Isiäinen
Mattila, Jenni (2024)
Mattila, Jenni
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120933866
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120933866
Tiivistelmä
Suomessa on runsaasti rehevöityneitä ruovikkorantaisia vesistöjä, joiden hoitaminen konetyönä on vaikeaa ja kallista. Opinnäytetyössä seurattiin Heinolan kirkonkylässä sijaitsevan maakunnallisesti merkittävän lintuveden hoitotoimien jatkamista laidunnuksen avulla. Laiduntajaksi alueelle valikoitui vesipuhveli, koska ne pystyvät käyttämään hyödyksi vähäravinteista karkearehua, kuten järviruoko. Leviävän sorkkansa ansiosta ne pystyvät kulkemaan upottavilla alustoilla helpommin kuin naudat. Myös vesipuhveleiden luontainen tarve mudassa rypemiseen auttaa avaamaan rantaruovikkoa lintujen käyttöön. Laidunnus köyhdyttää alueen maaperää, lisää niitty- ja muiden tavoiteltavien kasvilajien määrää, sekä lisää luonnon monimuotoisuutta. Vesipuhvelit myös tuottavat metsäalueille lisää lahopuita hankaamalla puista kuoria sarvillaan, mikä edesauttaa kolopesijöiden ja hyönteisten pärjäämistä alueella.
Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Heinolan kaupunki. Tutkimus toteutettiin case- eli tapaustutkimuksena. Tutkimuksessa seurattiin ja kirjattiin ylös laidunnuksen käytännön toteutusten onnistumista, eläinten käytöstä alueella, sekä laidunnuksen vaikutusta alueen kasvipeitteisyyteen. Tutkimuksen lopuksi toteutettiin Webropol- kysely kartoittamaan kansalaisten mielipiteitä laidunnuksesta ja vesipuhvelista laiduntajana.
Laidunnuksella saatiin aikaan erinomaisia tuloksia, huolimatta laidunkauden lyhyydestä. Eläimet söivät kasvillisuutta tehokkaasti, ja vaikka järviruo´on syöminen jäi vähäiseksi, eläimet talloivat sitä alleen edesauttaen rantaluhdan avautumista. Vesipuhvelit käyttäytyivät koko laidunkauden rauhallisesti ja olivat erittäin ihmisystävällisiä. Vesipuhveli on vielä valtaväestölle tuntematon laiduneläin, joten ne herättivät runsaasti kiinnostusta ihmisissä.
Vesipuhvelien käyttö Isiäisen kaltaisilla alueilla on selkeästi potentiaalinen vaihtoehto tekemään alueiden hoidosta edullisempaa ja tehokkaampaa, sekä saavuttamaan kestävämpiä tuloksia. Laidunnuksen aloittaminen on kallista, koska vuosia kestävien aitausten rakentaminen on arvokasta ja vaatii työtunteja, mutta useille vuosille jaettuna kulut ovat edullisemmat, kuin vuosittain konetyönä tehty ruovikon raivaus.
Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Heinolan kaupunki. Tutkimus toteutettiin case- eli tapaustutkimuksena. Tutkimuksessa seurattiin ja kirjattiin ylös laidunnuksen käytännön toteutusten onnistumista, eläinten käytöstä alueella, sekä laidunnuksen vaikutusta alueen kasvipeitteisyyteen. Tutkimuksen lopuksi toteutettiin Webropol- kysely kartoittamaan kansalaisten mielipiteitä laidunnuksesta ja vesipuhvelista laiduntajana.
Laidunnuksella saatiin aikaan erinomaisia tuloksia, huolimatta laidunkauden lyhyydestä. Eläimet söivät kasvillisuutta tehokkaasti, ja vaikka järviruo´on syöminen jäi vähäiseksi, eläimet talloivat sitä alleen edesauttaen rantaluhdan avautumista. Vesipuhvelit käyttäytyivät koko laidunkauden rauhallisesti ja olivat erittäin ihmisystävällisiä. Vesipuhveli on vielä valtaväestölle tuntematon laiduneläin, joten ne herättivät runsaasti kiinnostusta ihmisissä.
Vesipuhvelien käyttö Isiäisen kaltaisilla alueilla on selkeästi potentiaalinen vaihtoehto tekemään alueiden hoidosta edullisempaa ja tehokkaampaa, sekä saavuttamaan kestävämpiä tuloksia. Laidunnuksen aloittaminen on kallista, koska vuosia kestävien aitausten rakentaminen on arvokasta ja vaatii työtunteja, mutta useille vuosille jaettuna kulut ovat edullisemmat, kuin vuosittain konetyönä tehty ruovikon raivaus.