”Se todella osoitti mulle sen, mikä on yksilön arvo yhteiskunnassa” : Ensimmäisen ehdottoman vankeusrangaistuksen vaikutukset seksuaali-identiteettiin henkilöillä, joilla on ennen tuomiota ollut hyvä sosioekonominen asema

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ensimmäinen ehdoton pitkä vankeusrangaistus vaikuttaa seksuaali-identiteettiin henkilöillä, joilla on ennen tuomiota ollut hyvä sosioekonominen asema. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, ja kohderyhmänä olivat ensikertalaiset päihteettömät vangit, joilla ei ole aiempaa rikostaustaa tai nykykyistä päihteiden käyttöä. Tutkimus perustui puolistrukturoituihin haastatteluihin, joissa kartoitettiin vankien kokemuksia ennen tuomiota, tuomion aikana ja vapautumisen jälkeen.

Tuloksista käy ilmi, että vankeusrangaistus aiheuttaa merkittäviä muutoksia minäkuvaan, sosiaalisiin rooleihin sekä itsetuntoon, mikä näkyy negatiivisina vaikutuksina seksuaali-identiteettiin. Haastatellut kuvasivat, että vankeus leimasi heitä ja muutti heidän kokemustaan omasta itsestään. Tämä vaikutus näkyi erityisesti seksuaali-identiteetissä, joka määrittyy pitkälti minäkuvan, sosiaalisten roolien ja ihmissuhteiden kautta. Vankilan hierarkiat, sosiaalinen paine ja vankilayhteisön roolit vaikuttivat siihen, kuinka vangit hahmottivat omaa seksuaali-identiteettiään ja osallisuuttaan. Vankeusrangaistus aiheutti mielialan ja itseluottamuksen laskua sekä häpeää ja syyllisyyttä, mikä vaikutti pitkälle vapautumisen jälkeiseen aikaan.

Tutkimus osoittaa, että vankilakokemuksella on pysyviä vaikutuksia vapautuneiden henkilöiden identiteettiin ja heidän kykyynsä sopeutua sekä päästä takaisin omannäköiseen siviilielämään. Tulosten perusteella vankeusaika on erityisen raskas prosessi hyvinvoinnin ja identiteetin säilyttämisen kannalta, ja vapautumisen jälkeinen leimaantuminen vaikeuttaa uudelleensopeutumista yhteiskuntaan. Haastatellut kokivat tarvitsevansa enemmän tukea identiteettinsä säilyttämisessä ja kehittämisessä vankeusaikana sekä vapautumisen jälkeen. Nykyinen kuntoutustoiminta ei useinkaan tavoita ensikertalaisia, mikä jättää heidät ilman riittävää psyykkistä ja sosiaalista tukea.

Johtopäätöksenä tutkimus suosittelee, että vankien kuntoutusohjelmiin kuuluisi aina seksuaali-identiteetin tukeminen. Tämä voisi vähentää leimautumista ja parantaa siviiliin sopeutumista, tukien vangin kokonaisvaltaista hyvinvointia ja rikoksetonta elämää sekä minäkuvaa. Se voisi myös vahvistaa omia voimavaroja ja vahvuuksia, joiden avulla uuden arjen luominen olisi normaalimpaa.